Pikkujoulut ja syyskokous 28.11

Hyvät herrat, jälleen on vuorossa syksyn odotetuin ”ajotapahtuma”. Pikkujoulut ja syyskokous järjestetään tänä vuonna keilaamisen ja saunomisen merkeissä

Mennään ensin keilaamaan klo 1600 ja  syömään 1700. Loppu onkin sitten kokoustelua ja saunomista samassa paikassa kuin ajokauden avauspäivänä. Loppuillasta tonttulakki silmille ja BAARIIN 🙂

SMCA VIROSSA 5/2014

Soldiers Motorcycle Association Viron Saarenmaalla 23.-25.5- 2014 Kokoontumisajo alkoi perjantaina 23.5. Kokoonnuimme aamulla 16 motoristin voimin Helsingin länsi-satamaan, joista 13 oli SMCA:n ja 3 BK:n jäsentä. Kokoontuminen alkoi lupaavasti aurinkoisessa, mukavan lämpimässä säässä. Matka varsinaisesti alkoi kun saimme pyörät ajettua Eckerö line:n ms Finlandia laivaan. Aamupalan ja merimatkan jälkeen saavuimme Tallinnaan josta lähdimme letkassa ajamaan kohti Saarenmaata. Kaupungin ruuhka, raitiovaunujen ratatyöt ja lukuisat liikennevalot aiheuttivat haasteita kaupunkiosuudella. Karistettuamme kaupungin pölyt pääsimme matkaamaan rennommissa tunnelmissa Viron maaseudulla. Kuresaareen on matkaa noin 220km Tallinnasta. Matkalla kunnioitimme myös edellisenä viikonloppuna traagisesti liikenne onnettomuudessa menehtyneiden suomalaisten motoristiveljien muistoa hiljentymällä ja sytyttämällä Lihulassa tapaturmapaikalle muistokynttilän.
Saavuttuamme Virtsun satamaan ajoimme pyörät jälleen lauttaan. Noin puolen tunnin matkan jälkeen olimme Saarenmaalla Kuivastun satamassa, josta matka jatkui kohti Kuressaarta. Matkan varrella teimme pikaisen tutustumisen Maasin ritarilinnoitukseen, Anglan tuulimyllyihin ja Kudjapen sankarihautausmaalle. Kuressaaressa ajoimme majoituksellemme hotelli Arabellaan, joka sijaitsi kävelymatkan päässä keskustasta. Hotelli oli siisti, ja mikä parasta, pääosa sai pyöränsä yöksi talliin ja loput pyörät hotellin sisäpihalle kameravalvonnan alle. Ilta jatkui mukavissa tunnelmissa Ruutli – hotellilla saunoessa ja Pritsumaja -ravintolassa ruokaillessa. Tämän jälkeen iltaa jatkettiin vapaissa merkeissä Kuressaaren yöelämään tutustuen. IMG_2670 Lauantaiaamu valkeni jälleen aurinkoisena ja helteisenä. Edellisen päivän rasitukset huomioiden päätimme tutustua lähialueeseen ensin jalkaisin. Kuressaaren keskusta tulikin maastontiedusteltua tehokkaasti kävellen. 1260-luvulla alun perin perustettu kivilinna, Piispanlinna oli myös näkemisen arvoinen paikka miehitysnäyttelyineen! Moottorien käynnistyttyä iltapäivällä, suuntasimme keulat kohti Panga Pank:a eli Pangan rantatörmää Kuressaaren luoteisosassa. Paikka oli luonnoltaan ja näkymiltään mahtava huimine pudotuksineen!!!
Palattuamme päivän ajolenkiltä pidimme yhdistyksen vuosikokouksen Veskun loma-asunnolla vanhassa Neuvostoaikaisessa kasarmissa, joka on remontoitu asuinkäyttöön. Kokouksen jälkeen olikin kiire kannustamaan Suomen jääkiekkomaajoukkuetta MM-lätkän semiXnaalissa. Onnistuimme katsomaan pelin saunomisen yhteydessä Ruutli – hotellilla, tosin Viron kielisellä Mertarannalla varustettuna. Maajoukkueen selvitettyä tiensä Xnaaliin kaatamalla Tšekin 3-0, lähdimme hyvillä mielin syömään illallista vanhaan tuulimyllyyn, Veski Trahterniin. Paikassa vallitsi hyvä tunnelma, ruoka oli erinomaista ja paikka ainutlaatuinen. Paikkaa voi lämpimästi suositella kaikille! Sunnuntaiaamuun startattiin hyvissä ajoin paluumatka mielessä. Aamupala klo 06.30, jonka hotellin henkilökunta valmisti toiveidemme mukaan normaalista aikataulustaan poiketen. Hienoa palvelua, kiitos! Pyörät saatiin käyntiin näin jo heti seitsemältä. Tulomatkasta oppineena jaoimme joukkomme kolmeen marssiosastoon välttääksemme liikenteen kuormittamista. Paluumatka tehtiin suorinta reittiä Kuressaari- Kuivastu-Virtsu-Tallinna. Osastojako oli toimiva ja
kommelluksilta vältyttiin. Paluumarssi onnistui erinomaisesti. Klo 14.30 Eckero line:n m/s Finlandia kiinnitti jälleen Helsingissä kotisatamaan ja oli aika jättää hyvästit vuoden 2014 -kokoontumisajolle. Ajokilometrejä viikonlopulle kertyi n. 660 km. Kokoontumisajo oli jälleen kerran onnistunut. Paikallisena isäntänä ja hallituksen ulkopuolisena valmistelijana toimi ”Veppe”. Kiitokset erityisesti Vepelle erinomaisista järjestelyistä. Kiitokset myös kaikille mukana olleille. Vuoteen 2015 ajoihin SMCA valmistautuu 10-vuotisjuhlakausi ja Amerikan valloitus mielessä.

Miksa ja Larry Euroopassa 2014

Tiistai – keskiviikko Päätös Eurooppaan lähdöstä tänä kesänä varmistettiin vasta toukokuussa. Perusajatuksena laivalla Travemundeen ja Luxemburgin sekä Ranskan kautta Välimeren rannalle. Paluureittiä ei ole vielä päätetty. Starttasin Inkoosta 24.6 puolen päivän aikaan kohti Helsinkiä. Kirkkonummen kohdalla pyörä seis ja sadepuku päälle – ei ollut kovin voimakas alku;-)) Miksan luona odotettiin sateen päättymistä ja päästiin kuivina Vuosaareen. Matka kansipaikoilla ja ruokailuineen vähän yli 520 euroa SMOTOn alennuksilla (10% pyörän kuljetuksesta alennusta?!?) Hinnat nousseet n 25% viime vuodesta. Eipä ihme että laiva oli lähes tyhjä. Noin 10 muuta mopoilijaa meidän lisäksemme. Laivalla kohokohta jalkapallon mm-matsit. Konevika viivästytti saapumistamme Saksaan parilla tunnilla. Ensimmäinen yö Travemundessa. Hotellia etsiessä ajettiin tietoisesti parikymmentä metriä yksisuuntaista tienpahasta väärään suuntaan ja tietysti poliisit yllättivät meidät “rysän päältä”.
Siniset vilkut illan pimeydessä valaisivat kauniisti… Huomautuksen jälkeen lyhyt keskustelu maiden hintatasoista ja hyvän yön toivotukset. Torstai: Travemunde-Köln Lähtö Travemundesta kohti Luxemburgia. Päätettiin matkalla käydä panssarimuseossa Munsterissa. Matkaa oli 150 km ja museo oli sopivasti oikeassa suunnassa Luxemburgia ajatellen. Museossa oli vaunuja kymmenittäin eri vuosilta. Samassa yhteydessä taisi olla paikallinen ”Parola”, eli joukko-osasto, sillä sotilaita pyöriskeli museon läheisyydessä. Nähtiinpä Leopardikin käynnissä.. Museolta eteenpäin. Päätettiin ottaa väliyöpymispaikaksi Köln. Päivälle tuli matkaa noin 500km. Yhteenveto: Saksan motareilla paljon tietöitä ja ruuhkia. panssarimuseo oli ok. Kölnin tuomiokirkko on oikeasti ISO. Perjantai – lauantai Kölnin kirkonkellot herättivät melkoisen pitkillä soitoillaan puolen tunnin välein. Startti noin yhdeksän aikaan kohti Luxemburgia. Ruuhkaisa kaupunki ja ruuhkaiset tiet jatkuvine tietöineen pidensivät ajoaikaa joskaan matka ei n 200 km pidempi ollutkaan. Lämpöä alkaa riittämään ja tuttu tuska nahkapuvussa palautuu mieleen. Matkalla yksi tauko
rankkasadekuuron johdosta – onneksi ei ollut pitkä. Luxemburgiin selkeä sisääntulo ja hotelli rautatieaseman vieressä löytyi helposti. Pyörät parkkiin ja juuri vältettiin kastuminen. Parit oluet ja illaksi Rock a ]eld tapahtumaan junalla ja linja-autolla. Kohtuu siisti puistokonsertti keskellä “ei mitään”. Käymisen arvoinen tapahtuma vaikkei “nimibändejä” ollutkaan. Yöllä paluu kaupunkiin ja päivä oli siinä. Lauantaina puhaltelua, hotellin vaihto, pyykkien pesu ja kevyttä liikuntaa. Sunnuntaille luvattu ajoittaista sadetta Ranskaan – toivottavasti saadaan välteltyä… Su: Ranska- Nizza Lähtö aamusta kohti Marseillesia. Matkaa n 800km. Pilvinen taivas ja vesisateen uhka todellinen. Ei aiheuta spärdärin pukemista vielä lähtökynnyksellä. Tosin 100km jälkeen oli sadeasu sitten pakko pukea. Sateli muutaman kymmenen kilometrin välein, mutta loppui sitten matkan ensimmäisen kolmanneksen aikana. Loppumatka olikin aurinkoista. Saapuminen Marseillesiin. Iso kaupunki, jossa käytiin kuvat ottamassa ja tehtiin päätös ajaa saman tien Nizzaan. Ensimmäinen vaihtoehto oli ajaa rantatietä, mutta 800km takana ja 30 lämmintä, joten nopein tie eli motari jäi ainoaksi realistiseksi vaihtoehdoksi. Saapuminen Nizzaan ehkäpä hienoimman moottoritien jälkeen (jossa muuten aika paljon
tietulleja). Mentiin johonkin vanhan kaupungin alueelle, jossa yberkallis huone yhdelle yölle. Alueen ja nuorison vastenmielisyys pakottivat hakeutumaan seuraavana päivänä toiseen kaupunkiin. Ei jäänyt kovinkaan positiivinen kuva Nizzasta pikaisella näkemisellä. Maanantai – keskiviikko (Sanremo) Nizzasta aamulähtö saatuamme mopot autohallista pienen punnerruksen jälkeen toimimattoman kulkukortin johdosta. Helle ohjasi meidät kohti Sanremoa motaria pitkin – rantatien taajamaliikenne ei houkutellut vaikka olisi hieno reitti ollutkin. Muutamien tietullien jälkeen laskeutuminen Sanremoon. Hotelliin päästin yhden lainvastaisen ajokiemuran jälkeen vilkkaassa liikenteessä. Hotelli loistavalla paikalla ja henkilökunnan palvelualttius kiitettävää. Ensimmäiset uinnit Välimeressä – kelpaa… Tiistaina junilla Monacoon. Junayhtiö vaihtui ITA-MON välillä ja oikean lippuautomaatin / palvelutiskin valintaan saatiin kanssamatkustajalta tukea pyytämättä (näin ei täällä tapahtuisi). Monacossa kaikkialla näkyy raha. Rakennukset, rakenteet, veneet, autot jnejne. F1 radan tunneli ja kurvit paikannettiin. Keskiviikkona mopolenkki vuoristoon. Vaikuttavat korkeuserot ja tiet hyvin ajettavia. Gopro kameran kypäräasennus testattiin toimivaksi. Iltapäivällä ]llareiden vuokraus ja pois turistirannoilta paikallisten uimarannalle. Illalla vielä Sanremon casinolla. Sanremo kaiken kaikkiaan hieno paikka ja Grand hotel Des Anglaista voi suositella. Paluureitin suunnittelu Sveitsin kautta Travee. Matkaa n 1450 km edessä.
To- pe: San Remo -Saksan maatilahotelli- Travemunde San Remosta aamulla irroitus ja kohti Saksaa. Odotukset Sveitsin läpiajosta on hyvät. Jo heti harmittaa, että ei ehdi korkata Sveitsin alppeja. Italiasta ei mitään järkevää kerrottavaa. Sveitsin maisemat ovat kyllä komiat, vaikkakin päätietä ajetaan. Prätkiä näkyy aika paljon vuorille johtavilla pikkuteillä, joka ohjaa tulevaisuuden prätkäkohteiden suunnittelua kyseiseen maahan. Sveitsiläisen Burger Kingin ja vuorien jälkeen alkaakin Saksan baanat. Ajonopeus mittarin mukaan 150-180km/h:n tienoilla toimii hyvin. Laukut eivät aiheuta turbulenssia vasta kuin nopeus alkaa 2:sella. Saksaa ylöspäin kunnes ilta pakottaa leiriytymään keski -saksaan johonkin maatilan viereiseen hotelliin, josta ikkunasta näkyy lehmien karsina. Todellista maatilamatkailua. Aamupalan jälkeen matka jatkuu kohti Travemundea. Jäljellä noin 600km. Matkalla parit liikennetyöt, jotka laittoivat pinnaa tiukalle, 30 asteen lämmössä matelevassa nopeudessa. Onneksi ei ollut tietöitä enempää. Päätettiin hieman ennen
Hampuria ”oikaista” pienempää tietä välttääksemme tietyön Hampurin kehätiellä. En tiedä kannattiko, sillä pikkutiellä oli nopeus noin 40-50km/h ja jonkinlainen perjantairuuhka. Hermot siis kireällä jälleen.. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Saavuttiin kuitenkin hyvissä ajoin Travemundeen. Käytiin katsomassa Saksan fudismatsi paikallisen rautatieasemaan tehdyssä katsomossa. Paikalliset joi kaljaa ja söivät makkaraa.. Harkinnassa oli yhdeksi yöksi Traveen jääminen J. Illalla laivaan ja kohti Suomea Reissusta tuli mieleen tietyt asiat, jotka ovat Suomessa kiellettyjä, mutta muualla Euroopassa sallittuja. Kuten festari Luxemburgissa. Miten siellä voi juoda kaljaa koko festarialueella, mutta Suomessa anniskelualue on rajattu pieneen karsinaan festarialueen laidalla. Toinen on nopeusrajoitukset, mutta jätetään se toiseen kertaan. Suomi on kieltojen luvattu maa. Matka kokonaisuudessaan oli jälleen onnistunut. Tutustuttiin motoristeihin matkalla ja nähtiin loistavia maisemia. Ensi vuonna sitten uudet kuviot..

Jone Euroopassa syksyllä 2013

Morjens.
Mikko käski laittamaan sivustolle kertomusta moporeissusta. Tavoitteena on tehdä kolmen viikon reissu Euroopassa. Ajankohdaksi valitsin lomia alkuvuodesta suunnitellessani kolme viikkoa syys- ja lokakuun taitteessa. Ajankohtaa suunnitellessa valintaan vaikutti mahdolliset syyssateet kotona ja Euroopassa oleva meidän kesää vastaava keli? Lomasesonki on myös päättynyt niin meillä, kuin Euroopassakin, joten hinnat ovat halvempia ja tilaa löytyy niin hotelleissa kuin teilläkin. Suomen suvesta tykkään myös ja taas kesä- elokuu on meikäläisen ruholle liian kuuma. Huonona puolena ajankohdalle on se, että korkeimmat passot saattavat olla kiinni.
Paljoa en ole lukkoon lyönyt reissua ennen. Kuukautta aikaisemmin ostin lentolipun Budapestistä kotio (70 €).

Muutamaa viikkoa ennen lähtöä hommasin lipun Bundesliigan peliin (20 €) ja pari hotelliyötä (30 €/yö) Augsburgiin stadionin läheiseen gasthaussiin. Muutamaa päivää ennen lähtöä tuli ilmoitus, että jalkapallopeliä aikaistetaan yhdellä päivällä, joten jouduin varaamaan vielä yhden hotelliyön (65 €/ yö perkele). Samaan aikaan Munchenissä on jotkut olutfestarit joten hotellit ovat sangen täynnä noilla seuduilla. Kahta päivää ennen lähtöä ostin laivalipun Finnlinesiin välille Vuosaari- Travemunde (120 €) ja hotellin (35 €) Traveen saapumiseen liittyen. Päivää ennen lähtöä kävin ostamassa eväitä ja ilmapatjan sekä aloitin tavaroiden pakkaamisen ja virtalähteiden lataamisen. Pyörän huollatin myös tässä viikon aikana (750 €).
Reissun suunnittelu alkoi lomasuunnitelman teon aikoihin, eli alkuvuonna 2013. Lomien suhteen työpaikalla ei ollut ongelmia. VVaimoa joutui hieman suostuttelemaan. Ei meinannut aluksi antaa lupaa reissuun. Suostuttelin sijoittamalla lomia lapsien koululomien mukaisesti, skippaamalla Norjan reissun ja kustantamalla hänelle loman Budapestiin. Nyrkin ja hellan välissähän minä olen jokapäiväisessä elämässä, joten siitäkin lienee hyötyä.
Riittävästi en tätäkään matkaa kerinnyt/ vaivautunut suunnittelemaan. Oleellisin mitä jäi tekemättä on taulukko, jossa on kiinnostavien kohteiden yhteystiedot, nettiosoitteet jne. Kartalle vaivauduin merkitsemään hotelleja, kehuttuja teitä sekä majoituspaikkoja.
Painopistealueena toimivat alpit ja Baijeri. Tykkääån Saksasta

ja Alpeista. BBundesliiga peli ja Octoberfest kuuluu meikäläisen “koettava listalle”. Lisäksi (kenties) pyrin käymään keskitysleirillä jeesustelemassa, bmw-museossa, Bayern Munchenin Allianz areenalla. Olenhan lähes fanaattinen Oliver Kahn fani (nuoremman tyttären nimi on Olivia…). Käyn kenties Bodensee järvellä, Saksan korkeimmalla vuorella ja tsekkaamassa alueen hienoja linnoja. Olutta, makkaraa ja hapankaalia pitää luonnollisesti nauttia alueella.
Alpeilla on luonnollisesti tarkoitus ajaa Passoja ylös ja alas jos ilmat sallii.
Toissijainen kohde on Ranskan riviera ja Pyreneet. Molemmista on kevyet kokemukset ja pidän paikoista. Sää on myös yleensä Välimeren rannalla näihin aikoihin hyvä (kuiva +25 astetta). Tuonnekin olen jotain “nuunailtavaa” paikantanut.
Reissu on tarkoitus päättää Unkariin. Pyörän jätän suomalaisen miehen pitämään lomakeskukseen (160 €) talvi. Tuosta Atac Tanyan lomakeskuksesta olen kirjoittanut toisessa topicissa. Vaimon kanssa pidetään kolme päivää kaupunkilomaa Budapestissä ennen kotiin lentoa 6.10. illalla.
Laittakaa kyssäreitä, kommentteja ja neuvoja jne tähän topicciin jos jotain tulee mieleen. Huomenna 15.9. kello 2200 Travemundeen jonka jälkeen pari päivää läntisessä Saksassa (Nurburgringin vihreä helvetti). Keskiviikkona sitten joko Alpeille tai Pyreneille.

Laivareissu oli tylsä niinkuin olettaa saattaa. Rahtia oli muuten laiva täynnä. Toivottavasti vienti alkaa elpymään. Paatti saapui vielä kaksi tuntia myöhässä satamaan. Hotellia lähdin etsimään perinteisesti suunnistamalla. Oli päässyt unohtumaan kuinka haastavaa se on sysipimeässä Saksassa, jossa opastustauluja ei ole valaistu. Navi siis päälle ja hotelliin.
Aamulla tsekkasin säätiedotuksen, joka ohjasi lähtemään ripeästi liikkeelle. Päätös oli vähintään oikean suuntainen. Lähtiessä alkoi ripsimään. Sadetta kesti kuitenkin vain noin puoli tuntia, joten vesi ei kerennyt läpäisemään nahkoja. Samanlaisia tai pienempiä kuuroja tuli sitten päivän mittaan kolmisen kappaletta. Aika hyvä sää siis.
Vedin voima siirtymää Kölniin asti, jossa kävin tsekkaamassa isoimman kirkon ikinä. Kirkko kirvoitti naurunpärähdöksen meikältä mahtavuudellaan. Kannattaa käydä tsekkaamassa jos alueella pyörii. Köln vaikutti muutenkin ihan mukavalta kaupungilta. En tosin antanut sen vaikuttaa minuun. Koko kaupungissa olon aikana en riisunut kypärää päästä. Ajoin muuten jollekin “saastevyöhykkeelle” jonne ei ilmeisesti saisi ajaa, ellei ole maksanut jotakin tullia. Saa nähdä tuleeko laskua perässä.
Kölnistä ajoin pikkuteitä Nurburgringiin. Mahtavia teitä; loivia mutkia ja noin 10 % mäkiä. Nurburgringin vihreä helvetti oli turistiajoille avoinna keskiviikkona 1715-1930. Meikäläisen adhd ei antanut myöden jäädä odottamaan kahta vuorokautta samalle alueelle, vaikka löytyykin Eltzin keskiaikainen kaupunki ja kelvollisia ajomaastoja.
Leipasin siis Koblenzin kautta Rheiniin kiinni ja lähdin ajamaan etelään. Suosittelen; iso joki jonka varrella on paljon linnoja mutkateitä. Kivaa. Stoppasin Boppard nimiseen paikkaan ja otin hotellin Rheinin varrelta 60 € hintaan. Hieman nuukaa

helsinkiläistä söi tuo hinta. Yhden hotellin tsekkasin vierestä, mutta se oli 65 €. No, hotelli on siisti ja hyvällä paikalla. Toivottavasti aamiainen on kohillaan.
800 km tuli siirryttyä ja nautittua. Mukava vetää motarilla reippaasti. !70 km/h:ssa on minun niskalle riittävä matkavauhti. En halua samaa niskajumia mikä tuli viime marraskuussa. Toki tuli välillä ryntäyteltyä reippaastikkin.
17.9. Aamiainen oli kohillaan.
Rheinin laaksoa kehun vielä. En ole ennen nähnyt noin paljoa linnoja yhdellä kertaa. Päälle loivaa mutkaa ja hienoja maisemia. Sen jälkeen yksi suunnistuskämmi jossain Mainzin ja Frankfurtin välissä. Taisi vielä eilinen pitkä päivä painaa. Otin suunnan auringosta etelään, jonka jälkeen homma pelitti. Sen jälkeen lähinnä siirtymistä ja sadetta. Ei tullut kuitenkaan iholle asti läpi kertaakaan.Ennen Sveitsiä käännyin Ranskan puolelle. Sveitsin suunnalla näytti satavan ja siirtymiseen tuo maa ei sovellu vuoden vignetten takia.
En ostanut Ranskaan alkometriä. Muutenkaan en tuota maata arvosta kovin korkealle. Tuossa viiden jälkeen rupesin etsimään hotellia. Ensimmäisessä paikassa minulle myytiin sviittiä ainoana vaihtoehtona. Toisessa hotellissa sanottiin ettei huoneita ole vapaana minulle. Kolmas oli täynnä. Neljäs löytyi pienen etsimisen jälkeen. Huone lohkesi 38 € hintaan. Pyörä autotalliin emännän ohjaamana. Muuten jees paikka, mutta pitäjä pariskunta ryyppää parin spurgun kanssa kovaäänisesti. Ja netin suojausavain ei täsmää. Mestareiden liiga ei näy.
Saksalainen motoristi kanssa pyöriteltiin päitä heidän touhuilleen ja kehuttiin kilpaa toistemme pyöriä. Kovin yksityiskohtaisia kehuja en osannut moto guzzista kertoa. Ukon kanssa oltiin liikuttavan yksimielisiä, että vaimot eivät pysty

olemaan mukana pitkillä reissuilla. Kokki oli kohillaan keittiössä, ruoka oli hyvää ja yksinkertaista. Juomana tarjoiltiin punaviiniä, joka oli varmaan parasta mitä olin saanut; täyteläistä ja pehmeää.
18.8. Säätiedotus lupaili, että ilma poutaantuu Grenoblen eteläpuolella. Lähdin heti aamiaisen jälkeen ajamaan etelään valtatietä pitkin. Matka edistyi hitaasti, mutta eipähän tarvinnut pysähdellä motarien tietulleissa ja valtatiellä oli enemmän pällisteltävää ja ok mutkia. Vettä tuli säätiedotuksen mukaisesti enemmän ja vähemmän Grenobleen asti. Ajovarusteet kastuivat, mutta vaatteet pysyivät kuivana.
Grenoblen kohdalla päätin yrittää ylittää Col de la Bonetten joka lienee Euroopan korkein julkiselle liikenteelle auki oleva kestopäällystetie (2802 m). Parin tyhmän suunnistuskämmin jälkeen pääsin kiinni kohti vuorelle vievää tietä. Tie oli poikki maanvyörujen takia. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen matka jatkui. Nousu ja lasku vuorelta oli ok. Maisemat olivat hienohkot ja tien pinta hyväkuntoinen. Liikennettä oli vähän; kummenkunta pyörää/ autoa. Tie oli kapea ja noin 2600 metrissä alkoi olemaan sumua/ pilviä. Lämmöt laskivat laakson helteestä lähelle nollaa.
Kilsoja päivälle ei tullut kuin 500. Aikaa meni kuitenkin kymmenen tuntia sateiden, suunnistuspummien ja tiekatkoksen takia. Otin ensimmäisen vastaantulevan hotellin vuorelta laskun jälkeen. Hinta 60 € ja puolihoito 25 € päälle. Englantia nämä eivät juurikaan puhu, mutta ovat yritteliäitä ja ystävällisiä. Nyt on maha täynnä ja väsyttää kosolti. En tiedä mitä huomenna teen, joten tsekkaan säätiedotuksen aamulla. Hyvä puoli on, että lähtee mihin suuntaan tahansa, jotain kivaa löytyy.
19.9.Aamulla poukkasin Gran Canyon du Verdon rotkolle. Vaikuttava näky ja jälleen hyvät tiet. Juttelin rotkon reunalla

Saksalaisten motoristien kanssa jotka kertoivat, että alppien pelimestoilla sataa vielä pari päivää. Tuosta heitin
sitten vaihtoehto kakkoselle eli kohti Välimerta. Reissun turhauttavain kokemus oli etsiä hotellia Marseillesta. Kaksi kuumaa tuntia vierähti tuossa kaupungissa. Laitoin hätävilkut päälle ja ajoin lähimmälle motarille (ja pitkän matkaa motaria) pysähtymättä. Arlesista otin hotellin 50 € hintaan ja iltapala sekä ap lidlistä. En muista kilsoja, varmaan vakkari 500.
20.9. Heti aamulla Nimesiin tsekkaamaan areena jossa Rammstein on esiintynyt. Itse areena vielä colosseumiakin vaatimattomampi paikka. Nimes vaikutti noin kaupunkina toimivalta.
Pont du Gard on roomalaisten rakentama vesijohto Nimesin lähellä. Hieno ja vaikuttava. Kannattaa tsekkaa Wikipediasta speksit. Alueelle maksoi kymmenen egeä.
Carcassonne on suurin kivikaupunki euroopassa. Ihan ok. Siitä sitten itse asiaan ja kohti Pyreneitä. Pyörin tuolla 2009 ja pidin paikasta. Urheilullisemmat tiet kuin alpeilla. Neulansilmiä vähemmän ja nekin paljon leveämpiä. Vuorille noustessa lämpötila laski minun mukavuusasteikolle eli noin kahteenkymmeneen asteeseen. Meno maistui ja paikat löytyivät.
Korkeimmillaan nousin noin 2500 metriin soratielle. Käännyin soralle siitä huoltsikalta joka 2400 metrissä. Ylös nousu oli helppo, mutta alastullessa meni pari sekuntia matkustajana.
Laskin alas Andorra la Valleen joka on siis Andorran pääkaupunki. Kaupunki sijaitsee (yllättäen) laaksossa ja on tiuhaan rakennettu. Kovin helppo suunnistettava se ole, joten navi oli ainakin minulle tuolla tarpeen. Olin varannut hotellin booking comista tärkeimpänä vaatimuksena uima-allas. Hotelli

löytyi ja oli oikein mukava kolmen tähden paikka. Hinta oli 40 €.
21.9. Välipäivä; uimista, kaupunkiin tutustumista ja pyörän pesu.
22.9. Säätiedotukset vahvistivat Saksalaisten kertoman. Alpeilla oli korkeapaine ja laaksoissa hellettä. Passot olisivat siis todennäköisesti auki. Surautin 800 km alpeille, ,Annecyyn pääosin pikkuteitä pitkin. N88 on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen tie Alppien ja Pyreneitten välissä; reipas, mutkainen, helppo suunnistaa ja ei siis tietulleja. Kulkee ajoittain yli kilsassa, eli ei hellettä.
Annecy on hieno, pieni kaupunki Alppien kupeessa. Paljon turisteja. Makuukammarin (chambre) otin leirintäalueelta 40 € hintaan. Iltapala mäkkärissä ja samalla netin nuunausta.
23.9. Aamulla kuudelta liikkeelle. Lämpötila oli lähellä nollaa. Aurinko rupesi nousemaan ennen Mont Blanccia ja tiet olivat kuivat, joten en juurikaan murehtinut jäästä tiellä. Sveitsin puolelle päästessä aurinko oli jo korkealla ja laaksoissa lämpötila rupesi lähestymään kolmeakymmentä. Kolmesataa kilometria ajettuani pääsin passoille jotka ajoin
järjestyksessä :Furka, Susten, Grimsel, Nufenep, Bernardino, Splugen, Maloja, Bernina. Eroja noista löytyy, mutta nautinnollisia ne ovat kaikki kunhan säät ovat kohillaan ja tiellä on tilaa. Ajoin lopuksi Livigno,Italiaan joka on verovapaa alue tai jotain. Sanovat kuitenkin, että siellä on halvempaa. Bensalitra maksaa 1.15 €. Otin hotellin kahdeksi yöksi 40 €/ yö. Sveitsistä; hyvät tiet, ihmiset sivistyneitä, hienot maisemat, paljon bensa- asemia, vuoden vignette, kantateiden alhaiset nopeudet, paljon poliisien valvontaa. 700 km tuli ajettua, joista kaikki pikkuteitä. Yksi minun kovimpia ja hienoimpia ajostinttejä tähän mennessä. Palkitsin itseni mainiolla illallisella.
24.9. Lähdin liikkeelle vasta 1100. Hotellin isäntä (mopoilija

hänkin) varoitteli, että yöllä laskee pakkaselle. Passo di Foscagno alkoi heti hotellin vierestä. Siitä Bormion kautta paljon puhutulle Stelviolle. Ihan ok, mutta en tuollakaan siemensyösyä saanut ajamisesta. Alas laskeutuessa oli lipat hitsin lähellä. Neulansilmää kääntäessä takarengas minulle tuntemattomasta syystä lähti reippaaseen luisuun. Vauhtia oli noin kolmekymmentä. Ajattelemetta polkaisin jalalla tietä ja sain pyörän hieman pystympään asentoon jolloin pito palasi taas takanakille.
Siirryin Meranon ja Bolzanon kautta Psi di Sellalle josta P.d.Costalungan kautta kohti Trentoa. Ennen Trentoa käännyin teille 43 ja 42 sekä Pso d. Tonale. Käännyin pohjoiseen reissun päräyttävimmälle tielle; Pso di Gavialle. Gavia on auki vain kesä- syyskuussa (karttakirjan mukaan). Gavia on huomattavasti muita ajamiani Passoja kapeampi, tiukkamutkaisempi ja huonokuntoisempi. Tieltä oli reipas pudotus tyhjyyteen. Mullahan on siis lievä korkeapaikan kammo. Parikymmentä kilsaa ajettuani en nähnyt muuta merkkiä ihmisestä kuin tien. Huipulla oli sitten ravintola, vanha kirkko jne. Tulipa jopa kaksi gs:ääkin vastaan. Tuolla tiellä ei tullut XX:ää ikävä. RR on kohtuu hyvä peli näille teille, tosin kytkin on kovin jäykkä. Toimivin vehje olisi kenties kusiainen supermoto tai joku sellainen.
25.9. Livigno on halpa: litran Jameson 12 €, Jack 8 € ja Bushmills 9 €. Kaikki hyviä, mutta halvempaan irkkuun kääntyi. Lähdin suuntaamaan kohti Baijjeria. Väliin mahtui kolme passoa; Ofenpass, Reschenpass sekä Fernpass. Kaikki reippaasti ajettavia. Väliin osui myös maksullinen tunneli Italian ja Sveitsin rajalla (10 €). Vedin tunnelin räpi reippaasti bimmerin mölyten reilusti. Tunnelin päässä oli valoa ja (Svetsiläisten rajavartioiden pitämä) tarkastusasema. Tullessani tunnelista ulos näin heidän syöksyvän minua kohtia. Liike nollaan jolloin toinen jäi minun eteen ja töinen tsekkaamaan rekkaria. FIN

rekkarin jälkeen kaikki kanssakäyminen oli lunkia.Tiedä mitä olivat hakemassa.
Kävin sen jälkeen syömässä valkoiset wurstit Saksan korkeimmalla vuorella Zugsbitsellä ja laskemassa kelkalla alas. Kelkkalaskettelu oli kivaa. Seuraavaksi Neuschwansteinin linnalle. Liian korkealle rankattu kohde, minusta. Siitä kohti Oberreutea alpinestrassea pitkin. Loistotie. Näkyviä, loivia mutkia. Suomalaisen mamman pitämä hotelli oli kiinni, joten viereisestä hotellista huone 40 € hintaan. Netti toimi ja vasikanleike oli syötävää.
26.9. Kuurosateisessa säässä Boodenin ympäri, en pysty suosittelemaan. Pari kertaa meinasin kastua. Boodenseenilla on turistirysä nimeltä Insel Mainau (kukkainen saari). Ei saa ajaa pyörällä saarelle ja sisään maksaa 17,5 €. Ei tarvinne arvata kävinkö? Matka jatkui Lindaun mäkkäriin syömään ja etsimään halvin majapaikka booking.comista välillä Lindenau- Augsburg. Valmistautuminen kohti viikonloppua alkakoon.
27.9.
AAamu alkoi ok. Hyvä aamiainen ja halpa hotellilasku lämmitti mieltä. Kohti Augsburgia ja Bundesliigapeliä. Tiellä 17 ajaessani kauniin joen ylittävää siltaa pitkin näin tien pinnassa ufon. Tilaa ja aikaa ei ollut. Kevyt kolahdus ja pyörä jatkoi matkaa eteenpäin. Pysähdyin heti sillan jälkeen parkkipaikalle tsekkaamaan vauriot. Öljyä valui iloisesti moottorissa olevasta reiästä. Voi voi. Matkan jatkaminen pyörällä ei tullut kyseeseen. Puhelin joka oli vielä aamulla toiminut, oli mykkä. Paikalle ajoi saksalainen ukko, joka oli kolauttanut samaan esineeseen, joka osoittautui myöhemmin sorkkaraudaksi.
Natiivi oli onneksi auttamishaluinen peruskoulun maikka. Hänen puhelimessaan ei ollut kenttää, joten ajoimme läheiseen

kaupunkiin kahville. Autoliitto rupesi järjestämään pyörän siirtoa läheiselle Bemarin korjaamolle. Bemarilla oltiin erittäin auttamiskykyisiä ja maikka auttoi asiaa huomattavasti tulkkaamalla. Paikassa muuten työskenteli kolme neitiä, jotka oli ilmeisesti valittu ulkonäön perusteella töihin.
Pyörä saatiin vihdoin viimein auton lavalle. Suomen päästä luvattiin hoitaa auto maanantaihin asti. Pyörän jos saa maanantaina haltuun, pystyn jatkamaan suunnitelman mukaan. Toivottavasti lunastus onnistuu korjaamolta ja vakuutusyhtiö maksaa vielut. Kolahdus tapahtui noin yhdeksältä ja nyt odottelen autoa saapuvaksi
27.9.
Aamu alkoi ok. Hyvä aamiainen ja halpa hotellilasku lämmitti mieltä. Kohti Augsburgia ja Bundesliigapeliä. Tiellä 17 ajaessani kauniin joen ylittävää siltaa pitkin näin tien pinnassa ufon. Tilaa ja aikaa ei ollut. Kevyt kolahdus ja pyörä jatkoi matkaa eteenpäin. Pysähdyin heti sillan jälkeen parkkipaikalle tsekkaamaan vauriot. Öljyä valui iloisesti moottorissa olevasta reiästä. Voi voi. Matkan jatkaminen pyörällä ei tullut kyseeseen. Puhelin joka oli vielä aamulla toiminut, oli mykkä. Paikalle ajoi saksalainen ukko, joka oli kolauttanut samaan esineeseen, joka osoittautui myöhemmin sorkkaraudaksi.
Natiivi oli onneksi auttamishaluinen peruskoulun maikka. Hänen puhelimessaan ei ollut kenttää, joten ajoimme läheiseen kaupunkiin kahville. Autoliitto rupesi järjestämään pyörän siirtoa läheiselle Bemarin korjaamolle. Bemarilla oltiin erittäin auttamiskykyisiä ja maikka auttoi asiaa huomattavasti tulkkaamalla. Paikassa muuten työskenteli kolme neitiä, jotka oli ilmeisesti valittu ulkonäön perusteella töihin.
Pyörä saatiin vihdoin viimein auton lavalle. Suomen päästä

luvattiin hoitaa auto maanantaihin asti. Pyörän jos saa maanantaina haltuun, pystyn jatkamaan suunnitelman mukaan. Toivottavasti lunastus onnistuu korjaamolta ja vakuutusyhtiö maksaa vielut. Kolahdus tapahtui noin yhdeksältä ja nyt odottelen autoa saapuvaksi.
Autoa ei saapunut. Änkeröinen. Taksi alle ja seitsemänkymmenen kilometrin päähän Augsburgiin. Rupesi olemaan jo kiire jalkapallopeliin Augsburg- Borussia Mönchenblach. Taksikuski ei tietenkään osannut varaamalleni hotellille. Onneksi minulla oli navi mukana. 107 € vaihtoi omistajaa ja pikapika vaatteiden vaihto ja kohti areenaa uudella taksilla.
Viagogon lipunvälityspiste löytyi pari kertaa neuvoa kysymällä ja eikun sisälle areenalle. Paikka oli täynnä erinäköistä riehakasta saksalaista. Ostin olut kortin ja latasin siihen kaikkiaan 30 €= seitsemällä tuopilla valuuttaa. Erätauon jälkeen onkin sitten muisti katki. Toimii kun vetää kuivaan kroppaan. Pelki oli ainakin ensimmäisen erän osalta hyvä ja natiivifanit iloisia.
28.9. Krapulan ja univelan hoitoa.
29.9. Muncheniin Octoberfestiin ja bmw-museoon. Onnistui kohtuullisesti. Julkinen liikenne toimii Augsburgissa ja Munchenissä. Kaljafestareille ei ollut vaikea suunnisttaa. Seurasi vain virtaa joka koostui polvihousuista ja avoimista rintavaoista. Väkeä oli paljon. Kännissä. Kovaäänisenä.
Vaihdoin olumpiapuistoon Munchenin loistavaa maanalaista käyttäen. Ehdoton BMW-ihmeisen paikka. Kannattaa käydä. Huomenna tsekkaamaan saanko pyörän tulille.
30.9. Änkeröisen ihmettely jatkui mojovan kankkusen

säestämänä. Päätin mennä liikkeeseen taksilla. Pyörä oli hoidettu kuntoon. Voimalla kohti itää. Noin 650 kilsaa kuuteen tuntiin pohjoisunkariin. Hotelli, illallinen ja aamiainen neljäänkymppiin. Alueen kallein hotelli, mutta muut näyttivät liian epämääräisiltä.
1.9. Kolmisensataa Akactanyalle. Pankkikortti toimii vaihtelevasti, visa ei ollenkaan. Muuten hyvä pössis. Unkarilaisten käyttäytyminen motarilla on priimaa; vasen kaista vain reippaita ohituksia varten, hyvä vauhti, ja eivät poukkoile eteen. Motarilla oli tapahtunut rajun näköinen onnettomuus. Kaksi autoa aivan palaneena. Kaistojen välissä splittailessa natiivit antoivat loistavasti tilaa.
Akactanyan lomakeskus vaikuttaa kivalta ja rauhalliselta paikalta. Ison päärakennuksen ympärillä on hirsimökkeja ja hevosaitauksia. Takapihalle on parkkerattuna useampi mönkijä safareita varten. Paikka on hyvien liikenneyhteyksien päässä ja lähistöllä on ismpi kaupunki suurine kauppoineen. Huomenna menen vierailemaan läheisellä moottoriradalla, josko sinne pääsisi veivaamaan muutaman kierroksen, vaikkakin kalenteissa lukee “autopäivä”.
3.10. Eivät päästäneet euroringille autojen sekaan. Ranteet ovat kyllä aika jumissa muutenkin. Pyörä tuli pestyä, akku irroitettua ja ajokamat siistittyä. Nyt siirtyminen Budapestiin ja viikonlopun viettoon vaimon kanssa. Akac-tanyasta pelkkää hyvää sanottavaa. Loistoruoka ja juoma, ystävällinen henkilökunta, hyvä sijainti ja asioiden mutkaton järjestely.
Reissun topit ja qopit; -sorkkarauta
-ADAC

-Nokian puhelin
-Visa
+Säät
+tyhjät tiet
+S1000RR
+Alpit ja Pyreneet
+Joustava suunnitelma

Kokoontumisajot 2013

Soldiers Motorcycle Association ry:n vuoden 2013 kokoontumisajo suunnattiin Jyväskylään 24.-26.5.2013. Jyväskylä päätettiin tapahtumapaikaksi edellisessä syyskokouksessa. Yhdistyksen varapuheenjohtaja Julle vastasi matkan suunnittelusta sekä järjestelyistä. Kokoontumisajojen yhteydessä järjestettiin yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous. Pääjoukko kokoontui perjantaina Vantaan Ikealla, josta lähtökynnys ylitettiin klo 1630. Pujottauduimme 4-tien perjantairuuhkan nykivään marssirivistöön. Ajonopeudet vaihtelivat 60:sta ylöspäin. Täydensimme joukkoa Lahden Renkomäeltä yhdellä BK-veljellä. Renkomäeltä jatkoimme sujuvammassa liikenteessä Vaajakoskelle, jossa kahvi- ja tankkaustauko ennen Laajavuoreen ajoa. Julle oli ajanut vastaanottamaan Gastahaus Laajiksen majoitukset jo aikaisemmin päivällä. Lämpötila laski matkalla 12 asteeseen, joka ei ollut yhtään liikaa… Sateelta vältyttiin, vaikka pariin kertaan uhkaavalta näyttikin. Gastahaus Laajiksessa joukko täydentyi perjantaina kahdella soturilla. Varusteet majoituksiin,
saunaan ja syömään keskustaan. Iltapalan ja “pakollisten” jälkeen takaisin Laajavuoreen ja valmistautumaan lauantaihin. Lauantaina aamiaisen jälkeen marssirivistö suuntasi Tikkakoskelle lämpimässä aurinkoisessa kelissä. Tikkakoskella joukkomme täydentyi vielä kahdella jäsenellä jolloin kokonaisvahvuutemme oli kahdeksan omaa jäsentä ja kolme BK-veljeä. Ilmasotakoululla saimme asiantuntevan esityksen joukko-osaston toiminnasta. Esittelijänä oli motoristi-veli, joten keskustelua riitti myös pyöristä. Ilmasotakoululle jätimme kiitokseksi yhdistyksen kilven ja isäntämme palkittiin SMCA- lippiksellä. Esittelyn jälkeen siirryimme Luonetjärven upseerikerholle jossa söimme erinomaisen lounaan aurinkoisella terassilla. Lounaan vahvistamana siirtyminen ilmailumuseoon, jossa saimme mielenkiintoisen opastuksen Suomen sotilasilmailun historiaan. Seikkaperäiset taustakertomukset antoivat
museosta paljon enemmän, kuin jos olisimme keskenämme kiertäneet kaluston. Hedgehog johti paluumarssin Laajavuoreen mukavaa reittiä; Uurainen – Multia – Petäjävesi. Reitillä oli sopivasti mutka-ajoa ja kauniita maisemia. Toiminnantäyteinen päivä jatkui Laajiksessa yhdessäolon, virvokkeiden ja saunomisen merkeissä. Jatkoimme iltaa viikinkityylisessä Harald-
ravintolassa Jyväskylän keskustassa. Hyvä tunnelma, mahtava motoristihenki ja erinomainen illallinen täydensivät hienoa päivää. Syventävää käsittelyä jatkettiin pikkutunneille asti “paikallisella radalla”. Sunnuntaiaamuna toimintakyvyn palauttamista ja kello 1000 yhdistyksen kevätkokous. Kevätkokouksessa palkittiin yhdistyksen ex-puheenjohtaja Miksa yhdistyksen kilvellä neljän toimintavuoden vetovastuusta, sekä Hedgehog kehystetyllä valokuvalla yhdistyksen ensimmäisen ulkomaanmatkan järjestelyistä vuonna 2012. Paluumarssille lähdimme hieman ennen puoltapäivää. Hedgehog oli jälleen paikallistuntijana kärjessä johdattaen pääjoukon mitä hienointa reittiä nelostielle; Muurame – Korpilahti – Sysmä – Vääksy, jossa kanavan varrella jäätelöt ja kahvit. Paluumarssilla letka pieneni jäsenistön suuntautuessa omille reiteille kotitukikohtiin. Kokonaisuutena upea reissu. Säät suosivat ja hyvä porukka teki jälleen yhdistyksen kokoontumisajoista huipputapahtuman. Kiitos kaikille osallistujille ja erityiskiitokset Jullelle erinomaisesta ohjelmasta järjestelyineen. Ensi vuonna tavoitteena yhtä hyvä tapahtuma, mutta suuremmalla joukolla niin omien jäsenten kuin BK-veljienkin voimin!! Biglarry

Sami ja Mikko Euroopan kierros 2013

Eurooppa 2013 1.päivä: Aamu alkoi kuohuviinillä brunssin yhteydessä m/s >nnladylla. Mitäpä tässä laivassa muutakaan tekemistä kuin syöminen ja odottaminen. Saksaan luvattu tälle päivälle vesisateita ja lämpöä noin 15-16 astetta. Ruokailun yhteydessä tutustuttu kahteen motoristipariskuntaan. Toiset ovat menossa Tanskaan ja toiset ilmeisesti alpeille. Meidän eka suunta laivasta on hotelli Lyypekissä. Tavoitteena paremmat unet kuin laivalla. 2200 ja saavuttu hotelliin. Keli oli sateinen. Pahin sade kuitenkin vältettiin. Nyt jännitetään millainen keli huomenna. Toisen sääennusteen mukaan sataa ja toisen mukaan ei. Toivotaan että jälkimmäinen on oikeassa.. Nyt nukkumaan parisänkyyn Samin kanssa:( 2.pvä Herätys aamulla klo 0600 ja säätilan tsekkaus – 11 astetta ja pilvistä. Sateen todennäköisyys kuitenkin vähäinen. Aamiainen, varusteiden pakkaus ja pyörät ampumakuntoon. Startti klo 0800.
Perusajatuksena voimasiirtyminen Lyypekistä Itävaltaan Salzburgiin autobahnoja pitkin. Tiet olivat erinomaisessa kunnossa joskin tietöitä tehtiin usealla kohtaa. Keskikaistalla yritimme pitää 140 km nopeutta. Lämpötila ei päivän aikana korkealle noussut, vaan koko ajan ajettiin alle 15 asteessa. Loppumatkasta pällä oli lähes kaikki vaatteet, sadepuku edelleen reservissä. Saksan osuudesta ei paljoa kerrottavaa jäänyt; hyvät tiet, koko matkan vilkas liikenne, hyvä liikennekulttuuri ja nopeasti taittuva matka. Keskinopeus jäi noin 120 km:iin tunnissa. Illalla Salzburgissa hotellin metsästys ja kaupungilla oluet. Unta ei jostain syystä tarvinnut odotella. Valmistautumista huomiseen Alppien ylitykseen. 3.pvä Lähtö Salzburgista kohti Grossklockneria. Kelit näytti hyvälle. Ainoa miinus Samin baanoilta hankittu [unssa. Grossklockner löytyi ja jännityksellä ajamaan “mäkeä” ylös. Näköjään paikka on suosittu mopomiesten keskuudessa kun koko ajan ohi mennään suoralla ja kurvissa. Lumihuippujen jälkeen eturengas kohti Italiaa. Tavoitteena ajaa Venetsian huudeille ja siitä bussilla itse ytimeen. Pari pitstoppia jossa wienerschnitselit ja kas kummaa viinirypälepuskat ja oliivipuut alkavat jo häämöttää. Alppien ylitys oli aika asiallinen reitti. Alun perin luulin ettäsen yhden ison mäen jälkeen alkaa lasku Italiaan, mutta vuoria ylitettiin useampaan otteeseen ja laaksoissa käytiin kääntymässä uudelle tieosuudelle. Maisemat mitä mahtavimmat. Pysähdyin kuvaamaan maisemia niin usein kun Samin hermot kesti, ja hyvinhän saatiin kuvia.
Saapuminen Mestreen. Paikka on Venetsian esikaupunkialuetta. Kello on jotain 2000. Tavoite lähteä kylille syömään ja tekemään maastontiedustelu seuraavalle päivälle. Taksi maksaa 30€. Eli siis bussilla. Saavuttiin Venetsian bussiasemalle ja pienen haahuilun ja bad english kyselyn jälkeen löytyi ihan asiallinen ruokamesta. Pasta carbonarat huiviin ja takas hotellille. Tää päivä alkaa olemaan nähty. Ps. Venetsia on kyllä näkemisen arvoinen. Huomenna pari kuvaa paikasta.. 4.pvä Yön sateiden jälkeen tiet aamulla olivat jo lähes kuivat. Aamucroisanttien jälkeen pyörien pakkaus ja hotellin vaihto
muutaman kilometrin päähän. Jälkiviisautta, mutta olisi pitänyt heti buukata eka hotelli kahdeksi yöksi… Hotelli Mariassa ystävällinen vastaanotto ja saimme huoneet jo ennen klo 1200 käyttömme. Paikallisesta lehtikioskista lippujen osto Venetsiaan (bussi- ja vesibussiliput 12h ajaksi). Jostain syystä äärettömän vaikea operaatio. Kioskimama puhui yhtä vähän englantia kuin minä italiaa. Lopputulemana kuitenkin kahdet liput joilla päivä klaarattiin. On hyvä huomioida että liput tulee olla etukäteen kulkuneuvoihin. Venetsia oli päivän valossa aivan toinen kokemus. Kanavia menee ristin rastiin ja taksiveneiden, vesibussien sekä kondolien määrä on huikea. Täytyy antaa myös tunnustusta kaikkien vesipelien kippareille – hienosti manöveerattiin ahtaissa tiloissa ja tiukoissa kurveissa. Turisteja oli paljon mutta kaikkialle mahtui vielä jonottamatta. Päivä lämpeni helteiseksi ja kevyemmät varusteet olisivat olleet paikallaan. Koko päivä käveltiin, kuvattiin ja herkuteltiin matkan ensimäiset pizzat. Puhtaita makuja… Venetsia oli ennakkokäsityksiä selvästi suurempi ja “monikanavaisempi” paikka. Illalla hotellilla seuraavan majoituksen varaus Riccionesta. 5. Pvä Saapuminen Riccioneen. Ajettiin pienempää tietä rantamaiseman toivossa. Eipä oikein merta näkynyt vaan lähinnä suistoaluetta. Yllätys olikin miten suuri suistoalue tuo Venetsian maakunnan alue onkin. Riccionessa majoittuminen ja käymään paikallisessa discossa. Olipahan väkeä discossa, homoja ja transsuja unohtamatta. Riccione on rantalomakohde. Turistit on pääosin Italialaisia vaikka “perussuomikiintiöihmiseenkin” törmättiin ravintolassa. 6pvä Aurinkoa, uintia ja chillailua (pääkipua). Maanantain kohteiden suunnittelua ja varattiin Hvarin saaren majoitukset tiistaiksi. Ei muuta. Loppu
7.Pvä Irtautuminen Riccionesta. Suuntana San marino, jossa päiväkäynti. Nahkoissa aika kuuma ajella yli 30 gradin lämmössä. Vierailtiin San marinon linnakkeella ja siirtyminen Anconaan. Anconasta on varattu yölautta Kroatian Splitiin. Lautta vastaa meidän Viking Linen Amorellaa. Vähän surkeassa kunnossa mutta hoitaa tehtävänsä. Samalle laivalle tuli jokin partiolaisten/rippikoulun osasto. 4m meidän hytistä lauloivat ja leikkivät noin 1.30h meidän nukkumaan menon jälkeen. No voitti se Samin kuorsauksen:) 8. Pvä. Sami tapansa mukaisesti oli hereillä jo 0500. Mä heräilin siinä 07 maissa aamupalalle. Alus kiinnittää noin 0830, joten aamupalan jälkeen nahkat päälle ja mopolle autokannelle. Tässä varustamossa muuten laivan hlöstö kiinnittää prätkät. Ihan asiallista hommaa. Olivat huolehtineet että ei katteisin yms tuu naarmuja. Hyvää työtä. Laivan saapumisen jälkeen Splitissa lauttayhteuden varaaminen Hvarin saarelle. Tällä matkalla juteltiin muutaman suomalaisen (Turkulaisen) kanssa. Hvariin saavuttua, piti mopoilla noin
20km että päästiin meidän tukikohtaan, Hvar-nimiseen kylään, eteläpuolella. Navigaattori ajatti noin 100 m päähän josta ystävällinen paikallinen soitti majatalon omistajan noutamaan meidät. Kyynisenä suomalaisen olin otettu vieraanvaraisuudesta. Ennen kuin laukut oli poissa pyörän päältä, majatalon isäntä toi pöytään viinipullon. Siitä sitten maljojen jälkeen emäntä toi paikallisen ruuan, makrillia ja erinäisiä vihenneksia sisältävät setit. Vieraanvaraisuus oli kyllä loistava:) Suosittelen noita majataloja reissuilla. Ei ole niin massatuotantoa hotelliin verrattuna ja saa varmasti hyvää kohtelua. Muun muassa emäntä pesi meidän pyykit ilman väkivaltaa. http://www.booking.com/hotel/hr/apartments-nikola-stipia- ia.html? aid=336317&label=postbooking_confemail&et=UmFuZG9tSVYkc2RlIyh9YQNW Illalla tutustumaan paikalliseen yökerhoon. SENSUROITU:) 9. Pvä Hvar: Päivän teema on mopoilla saarella. Saari on noin 50 km pitkä. Käytiin ajelemassa non puolet saaresta. Tie meni niin huonoon kuntoon, ettei ollut järkeä ajaa enää pidemmälle. Käytiin snorklaamassa upeassa rannassa. Poltin pohkeeni ajaessa shortseissa. En ihan heti olis uskonu että yksittäinen vasemman jalan pohje ottaa ajaessa aurinkoa niin voimakkaasti. Eloon jäin.. f Vv
10. Pvä Lähdettiin päivän kestävälle RIB-kumppariajelulle. Matkalla tutustuttiin eri saariin ja nähtävyyksiin. Reissun päätavoite oli kuitenkin Blue caves, joka on aika korkealle noteerattu Kroatian nähtävyyksistä. Tämän jälkeen olemme samaa mieltä. Aivan sikamagee mesta. Jos olet Splitin huudeilla, suosittelemme käymään. 11. Pvä Siirtyminen Sloveniaan. Kohteena Kabaj- niminen viinitila. Olin täällä myös viime vuonna joten tiesin mitä odottaa. Matkaa Splitista tuli noin 600 km. Samin bemarin mukaan parhaillaan oli lämmintä 36. Eli nahkoissa tarkeni. Ajettiin Kroatian rantatietä. Oli jälleen hieno pätkä. Tosin paikallinen ilmaston aiheuttama tuuli toi vähän jännitettä ajamiseen, mutta ei lopun perin ollut kuitenkaan haitaksi. Tyypit olivat peloitelleet tuulen voimakkuudella. Lopulta kohteessa Sloveniassa. Matkalla oli toisi siistejä lehtipuiden välissä kulkevia kapeita ja mutkaisia pätkiä. Ehdottoman hyviä motoristireittejä. Kohteessa valmistautuminen majoittumaan ja 5 ruokalajin illalliselle.
Ruoka ja viini oli jälleen aivan huippua. Jos olet menossa Slovenian/Italian rajoille, ja haluat hyvää ruokaa tai viiniä, suosittelen. http://www.kabaj.si/en 12.Pvä Lähtö kotia kohti. Päätettiin ajaa katsomaan Slovenian Bohenja järveä. Se on Slovenian alpeilla sijaitseva toiminnallinen mesta, jossa pääsee harrastelemaan kaikenlaista mm melontaa, koskenlaskua yms. Matka sinne meni alppien läpi. Taas oli sellaista motoristipätkää.. Bohenja- lake nähty. Ei ollut kiinnostusta jäädä majoittumaan, vaan suunta pohjoiseen. 13.Pvä Herättiin jostain Itävallan rajan tuntumasta motellista. Motellin pitäjä ajeli minun harmikseni BMW-merkkisellä kaksipyöräisellä. Samilla riitti juttua.. Suunta kohti Auschwitzia.. Tutustumisen jälkeen navigaattoriin Tallinna. Matkaa tuli jokin 1300 km . Siitä vaan kiukulla tykittämään Tallinnaa kohti. Muutama tunti myöhemmin löysimme itsemme Puolan pohjoisrajan kupeesta. Majoittuminen
huoltoasemamotellinkompleksiin. Prkele. Alakerrassa oli disco, jossa sen navettakylän ainoat kolme teiniä varmaan olivat ohi ajavien rekkakuskien hyväksikäytössä. Discomusa tuli earien ja Samin kuorsauksen läpi. Herättiin 0230 ja mopot tulille. Lähdettiin ajelemaan ylöspäin.. Matkasta ei kerrottavaa..väsyttää ja ryssätyylistä maalaismaisemaa loputtomiin… Saapuminen Tallinnaan ja ekasta lähtevästä laivasta liput. Jes, saatiin liput… Lopputulos: 14 pvää, 4800km, 11 maata. Upea läpileikkaus useasta maasta, joita voi lähteä toisen kerran ajamaan paremmin tutustuen. Ainut paikka näistä missä olisin voinut viihtyä suunniteltua pidempää, on Hvar saari. Se oli asiallinen mesta, jossa suosittelen käymään. Muut paikat olivat hienoja nähtävyyksiä, mutta esim Riccionessa ei olisi jaksanut pidempää olla..

Challenge 2012

SMCA:n 2012 Challenge tapahtumaksi valittiin yhdistyksen kevätkokouksessa saariston pieni rengastie. Tapahtuma ajoitettiin lauantaille elokuun 18 päivään lähtöpaikkana Lohja. Mukaan lähti komeasti yhdeksän henkilöä kahdeksalla pyörällä – erityisen hienoa oli rouvien osallistuminen matkaan. Kokoonnuimme Lohjan kirkolla ja startti tapahtui klo 0905 aurinkoisessa säässä.
Reittisuunnittelun lähtökohtana oli suunnata ajo pois pääteiltä ja valita pieniä sekä mutkaisia, mutta kuitenkin päällystettyjä teitä. Menomatka ajettiin reittiä Lohja – Karjalohja – Kisko – Perniö – Kemiö – Paimio – Naantali – Rymättylä – Aasla. Kilometrejä muodostui noin 240 ja kokonaisaika taukoineen sekä Hämmärönsalmen lossiylityksineen oli 4 tuntia ja 15 minuuttia. Paimiossa pidimme puolen tunnin tauon tankaten menopelit ja kuskit. Naantalissa Luonnonmaalla pysähdyimme vielä jäätelölle nauttimaan jylhistä saaristomaisemista. Rymättylän tiestö on tosi mahtavaa – vaatii itsekuria pysytellä nopeusrajoituksissa…
Sää todella suosi matkaamme – alkumatkaa ajoimme tosin lievässä sumussa, mutta ilma kirkastui nopeasti lämpötilan noustessa yli 20 asteeseen, päivän mittaan suorastaan helteeksi. Lossia ja yhteysalus m/s Österniä odotellessa oli jo kuuma ja varustusta oli pakko keventää. Olimme ennakkoon varanneet Österniltä paikat pyörille. Tämä oli tarpeen, sillä yhteysalus Aaslan ja Nauvon välillä on varsin suosittu viikonloppuisin. Ajoimme pyörät alukseen ensimmäisinä alushenkilöstön opastuksella. Varmuuden vuoksi pyörät kiinnitettiin liinoilla ja renkaat tuettiin palikoilla – olihan kyseessä pahamaineisen Airiston ylitys….

Pyörien täkkäysten jälkeen messistä mukaan kahvit / jäätelöt ja nousimme yläkannelle aurinkoon. Merituuli oli tervetullut viilennys elokuiseen hellepäivään. Kollektiivipäätöksellä rohkenimme riisumaan ajosaappaat kanssamatkustajien riemuksi. Östernillä matkustimme tunnin pysähtyen hetkeksi Seilin saarella. Nauvoon saavuttuamme ajoimme pyörät parkkiin ravintola L’Escalen eteen ja siirryimme ansaitulle päivälliselle terassille. Pakollinen huurteinen kostuttamaan suun halkeamat ja odottelemaan annoksia. Alkuruokina valkosipulietanoita sekä maalaissalaattia sekä pääruokina vasikanleikettä, kommodorinleipää ja grillipihviä. Jälkiruuaksi vielä jäätelöannokset ja olimme valmiit jatkamaan ajoa.
Reitti jatkui Nauvon ja Pikku Nauvon kautta Paraisten lautalle. Lautta oli lähes täynnä, joskaan ”piippuhyllyjä” ei jouduttu vielä ottamaan käyttöön. Lautan jälkeen marssimuodostelma täydentyi vielä muutamalla kanssamotoristilla Kaarinaan saakka. Kaarinasta Saloon ajoimme vanhaa Turun tietä. Nauvosta Saloon matkaa kertyi noin 165 kilometriä. Salossa ajettiin vielä kokoon ja morjenstettiin toisemme viimeisen kerran yhdessä tällä matkalla – Salosta hajauduimme eri reiteille kohti kotitukikohtia. Oma matkani jatkui Meriniityn kautta Kiskontielle ja edelleen Inkooseen. Päivän saldot itselläni olivat 11 tuntia ja 445 kilometriä.

Challenge 2012 toteutui suunnitellusti ja ilman havereita yhtenä kesän kauneimpana päivänä. Aikataulu mahdollisti leppoisan etenemisen ja maisemien ihailun. Eräitä matkasta muistiin jääviä kohokohtia olivat hienon porukan yhteenkuuluvuus, mutkaiset tiet Läntisellä Uudellamaalla ja Lounaissaaristossa, Strömman kanava, Mjösundin (Rungonsalmen) silta, Naantalin tunneli, Luonnonmaan levähdyspaikka, lossi-, yhteysalus- ja lauttamatkat Saaristomerellä sekä luonnollisesti herkullinen ruoka Nauvossa. Kiitokset vielä kaikille osallistujille – yhdessä teimme päivästä mukavan ajotapahtuman. Tällaisen letkan kärjessä kelpasi ajaa!!

Biglarry

Miksan reissu 6/2012

1 pvä Ti 26.6: Saavuin satamaan noin vartti vaille viisi. Ajattelin että näin kesälomakauden alussa olisi ruuhkaa euroopan valloittajista, mutts toisin kävi. Paikalla oli noin kymmenkunta motoristia ja parisenkymmentä autoa. Mielestä yllättävän hiljaista tai sitten juhannus vaatii vielä veronsa ja etelän lämpö kiinnostaa heinäkuun puolella. Yhtä kaikki. Pääsin ms Nordlinkiin sisälle ja taas alkoi arpominen millaisen kiinnityskompleksin niistä liinoista tekisi tällä kertaa. Osa motoristeista laittaa yhdellä liinalla ja toiset käyttää kolmesta neljään. Itse luotin että kahdella kestää, varsinkin kun sääennuste lupailee kevyttä tuulta. Pyörä siis tukevasti kiinni ( suomen päässä) ja seuraavaksi etsimään leppoisaa majotustsni eli lepotuolia. Lipussa lukee armchair 23 ja kaikki tuolit mitä löysin oli numerolta 50+. Olikohan näin, että en vaan löytänyt, vai oliko vika järjestelmässä. Löytyi tai ei, niin lepotuolimajoitus alkaa olla nähty. Puffet vedetty ja vuorossa nukkumatti. Tällä aluksella tuskin ” krebaa” tarvitsee harrastaa:).
2 pvä Laivayö takana. Koiranunta nukuttu kokolattiamatolla. Eipä ihme että nokka on tukossa. Laivareissu kuitenkin päättyi ja todellinen ajoreissu pääsi alkamaan. Laitoin naviin ensimmäiseksi päämääräksi auschwitzin. Tarkoitus oli ajella niin pitkälle kun jaksaa ja sit hotelli. Nyt olen noin 300 km ajellu ja hotellihuoneessa tuijotan jalkapalloa. Hauska huomata miten elekielelläkin pärjää. Hotellin respan ukko ei ymmärtänyt sanaakaan englantia ja minä en ymmärtänyt Puolaa. Lopputuloksena kuitenkin asia on hoidettu. Hän sai rahat ja minä huoneen:). Nyt nukkumaan. 3 pvä Määränpää Brno, välietappi Auschwitz. Puolan tiet on välillä aika surkeita. Ehkäpä liikennekulttuuria kuvastaa muutaman kilometrin välein näkyvät ristit Tien laidassa ja hulluna ohittelevat autoilijat. Auschwitz on pysäyttävä kokemus. Inhimillistyys on ollut aika kaukana tuosta paikasta VAIN 70 vuotta sitten. Keskitysleirin jälkeen suuntana Brno. Alkaa kädet väsyä ajamiseen. Kaasukäden ranne kipeytyy ja yritän vääntää kaasua mitä ihmeellisemmässä asennossa. Ilmastossakin tapahtuu Puolan jälkeen muutos. Ilma lämpenee selkeästi joka on nahkapuvussa ajavalle motoristille hidas kuolema. Ainakin se haisee sille..
4 pvä Herätys Brnossa. Respan nuori (75v) neiti opastaa kartasta moottoriradalle, jossa ajetaan mm motogp:n osakilpailu. Radan reunustalle en pääse kielimuurin takia mutta näin sen mitä tulin katsomaan. Rataa ei ihan voi verrata suomen moottoriratoihin mm asvaltin kunnon ja leveyden suhteen. Tsekki nähty ja suuntana Graz, itävalta. Lämpötila +30. Onneksi on nahkat päällä. Itävallan maisemat ovat parhaat tähän mennessä. Mäkistä ja mutkaista tietä vaikka ajankin moottoritietä. NaviG ohjasi suoraan hotellille, josta kävellen grazin keskustaan. Erikan ja hänen ystävien kanssa syömään…
5 pvä Eilistä iltaa vietetty paikallisissa ravintoloissa. Tänään vuorossa aamulenkki kaupungia ihmetellen. Onneksi on musta t- paita niin tarkenee. Varjossa joku +30 aamulla. Kaupungin keskellä virtaa joki, joka laskee alpeilta. Normaalisti vesi on kirkasta, mutta runsaat sateet kuulemma on nyt saostuttanut sen. Illalla mennään paikalliseen ” kaivarin kesäkonserttiin” . Puistossa on useita bändejä soittamassa ja ihmiset juovat pussikaljaa. Aika leppoisa tunnelma. Tutustuin yhteen vaihto- opiskelijaan, Heikkiin joka pyysi katsomaan sunnuntaina fudiksen ^naalia. Sain häneltä myös majoituksen sunnuntaiyöksi, joten mikäs täällä ollessa. Maanantaina lähtö Kroatiaan. Sain eräältä kroatikaverilta eilen vinkkejä mielenkiintoisista paikoista ja Mäksä kertoi mutkapätkistä, joten ehkä on syytä käydä kurvailemassa. Loppumatkan suunnittelu on käynnissä ja pohdin että jättäisikö sitä Gardajärven väliin ja keskittyisi Kroatiaan ja Itävaltaan.. Ensi vuonna sitten Italiaan..
6 pvä Aamulla starttasin Grazista kohti Kroatiaa. Tarkkaa paikkaa ei ollu tiedossa. Laitoin Splitin kohteeksi, se kun on eteläisin paikka missä ajattelin tällä turneella vierailla. Navigaattori tekikin temput kun lähdin liikkeelle. Tomtomin paskaan ei ilmeisesti sopineet ostamani itä Euroopan kartta, koska Grazin jälkeen se näytti että olisin ajamasta moottoritiestä noin 200 metriä sivussa, pääasiassa oikealla puolen. Kun se sitten näin näytti, se luuli että ajan jotain kärrypolkuja motarin vierellä. Onneksi opasteet Kroatiaan olivat hyvät joten päätin olla rikkomatta tomtomia toistaiseksi. Onko kenelläkään ajatusta mikä siinä voisi olla? Minun mielipide on että kartta ja laite eivät ole yhteensopivia. Muita epäonnistumisia oli ketjujen öljyäminen. Epähuomiossa öljysin takarenkaan vasemman puolen samalla. Vähän jännittää kurvit vasemmalle, mutta eiköhän se öljy siitä pois lähde. Big Larry pääsee tämän jälkeen kuittailemaan vaihtoehtoisista voimansiirroista pyörissä:). On muuten niin lämmintä, että kun saavuin tänne Kroatiaan Crikvenican kylään, oli takarenkaan sivut ruvella, hieman samalla lailla kun olisi radalla käynyt, vaikka olin ajanut tosi hiljaa.
7 pvä Päätin jäädä tänne vielä yhdeksi yöksi ja rentoutua. Ranta ja meri houkuttelee uimaan ja aurinkoa ottamaan. On valkoiselle miehelle ehkä hieman liian lämmintä, mutta ei pidä valittaa. Ainakaan kun kuulee Suomen säistä kuluneen viikon aikana. Kävin venereissulla naapurisaaressa. Tuurilla matkalla näkyi muutama del^inikin joten ei mennyt hukkaan tämäkään päivä. Tämä hylje puolestaan lähtee nyt rannalle. Adios.. Onneksi hotellista löytyy wi^. Lueskelin tuosta tomtomista ja ilmeisesti jokin hot^x päivitys on väärin. No eiköhän sillä pärjää kun ajelee 2d moodilla niin tietää suunnilleen minne mennään. Kaupunki on ongelmallinen jos joutuu menemään tarkkaan
osoitteeseen. 8 Pvä Lähdin rantareittiä etelään kohti Splitia. Tämä rantatie on yksi elämäni parhaista pätkistä. Älyttömän hienot maisemat, tiukat kurvit ja hyvälaatuinen tie. Oli kyllä unelma ajaa. Ajan sitä ehkä vielä takaisin poislähtiessäni. Kiitos Mäksä vinkeistä:).
IMG_1040 Splitiin saavuttuani yritin etsiä hotellia/vast. Sain ohjeeksi jonkun designhostellin tästä keskustasta. Arvatkaa tunnistiko tomtom of ^nland sitä ollenkaan. Ei varmasti. No lähdin tuurilla ajelemaan ja jossain liikennevaloissa kysyin skootterimieheltä missä se on. Hän alkoi neuvomaan, mutta huonon englanninkielen lisäksi skootterimies änkytti aika pahasti. Lopputulos oli että pyysin sitä ajamaan edellä, mikä oli loistoveto, koska en olisi koskaan löytänyt hostellia. Annoin kaverille 10 kunaa eli joku pari euroa lapaan. Hän ei omis millään huolinut mutta vaatimalla sain hänet ottamaan rahat. Täytyy huomauttaa muutenkin Kroatialaisten kohteliaisuudesta. Minun kokemuksen mukaan nämä paikalliset ovat olleet joka paikassa erittäin ystävällisiä. Tänään ajaessanikin joku moikkaa uimarannan vedestä ollessaan uimassa. Tai sitten se vaan halusi kuittailla nähdessään minut nahkapuku päällä ja ollessaan itse meressä.
Split näin lyhyen tuttavuuden jälkeen on ollut pieni pettymys. Tässä on vanhaa kaupunkia johon uusi keskusta on liitetty yhteen. Okei, tässä on peruskaupat ja uimaranta kauempana mutta ehkä tästä puuttuu se pikkukylien idyllisyys. Tai sitten alan tulla vanhaksi. Huomenna alkaa paluumatka. Ensin Sloveniaan moikkaamaan yhtä Ystäväporukkaa ja sitten alpit. Auf wiedersehn.. 9 pvä Saavuin Slovenian ja Italian rajakylää moikkaamaan yhtä suomalaista tyttöporukkaa. He ovat reppureissaamassa. Tytöt olivat eräällä paikallisella viinitilalla majoittumassa ja päätin jäädä sinne yhdeksi yöksi. Jos en olisi tavannut ystäviäni Slovenialaisella viinitilalla en suurella todennäköisyydellä olisi koskaan mennyt viinitilalle. Se olisi ollut virhe jos tämän olisi jättänyt kokematta sillä maisemat, palvelu ja viinitilan tunnelma oli ihan mahtava. Oli aikamoinen kontrasti Splitin
turistihelvettiin. 10 pvä Lähdin ajelemaan pohjoista kohti. Kuulin että Grosglocknerilla sataa 85% todennäköisyydellä joten siirrän sen ensi vuoteen. Päätin ajella Slovenian alppien kautta. Siellä EI PITÄISI kuulemma sataa. Vuoristosolat kirkkaine jokineen on ennennäkemätöntä. Pysähdyn 5 minuutin välein valokuvailemaan. Päästyäni Slo- Ita rajalle jossain siellä vuoren
laella alkaa kunnon ukkosmyräkkä. Onneksi rajatarkastuspisteestä ei ole muuta jäljellä kuin katos missä pidän sadetta parin saksalaismotoristin kanssa.
Ukkosmyräkän jälkeen lähdin ajelemaan kohti Itävaltaa. Saderintamaa en pystyny kiertämään vaan sellaiset 100 km joutu kurahaalarit niskassa ajella. Tällä hetkellä olen jossain pikkukylän kuppasessa majatalossa yöpymässä. Yöllä kuului sellaista mekastusta tuolta pihalta. Vähän jännittää onko busa vielä pihassa. Tavoite ajaa tänään Puolan pohjoisosiin ja huomenna Viroon. 11. Pvä
Pyörä oli kunnossa. Turhaan jännitin. Aamupalan jälkeen liikkeelle ja suuntana Puolan pohjoisosa, riippuen kuinka ylös jaksaa ajaa. klo 2100 Saavuin Puolan pohjoisosiin. Ajoin Varsovan vierestä navin ohjeistamana nopeinta reittiä kohti Tallinnaa. Navi on muuten toiminut täydellisesti sen yhden päivän sekoilun jälkeen. Ehkä parin päivän jäähy niin sille kuin kuskillekin oli tarpeen. Taidan säilyttää sen sittenkin. Otin majoituksen jostain huoltoaseman yhteydestä. Maksoi 20€. Ei paha. Ilmeisesti kakkapaperista olisi pitänyt maksaa vielä lisää, sillä sitä ei vessasta löytynyt. Virtsaaminen tapahtui pitämällä toisella jalalla kantta ylhäällä, sillä tässä pönttömallissa oli ilmeisesti “automaattinen” kannenlasku, koska se ei pysynyt ylhäällä. Virtsaaminen istueltaan ei vaan olisi ollut miehisen itsetuntoni takia mahdollista. Huoneessa haisi sopivasti lannoite, joka tuli minun lisäksi viereiseltä pellolta, jonne traktori ajoi lannoitetta yötä myöten. Ei pidä valittaa, huone oli muuten hyvä ja tavoitteeni oli nousta ylös jo 0330, koska Tallinnaan oli 11- 12h ajomatka. Katsoin että kaikki laivat Tallinnasta Helsinkiin olivat täynnä sunnuntain osalta, mutta haluan mennä kokeilemaan onneani. Jos lähden vasta 0800, niin en pääse yrittämään kuin yhteen alukseen. Nyt jos lähden yöllä, niin ehdin kokeilla kolmesta neljään vuoroa. 12 pvä
0330 Herätys. Rekkamiehet olivat vielä pihalla kaljoittelemassa. Lähdin tykittämään kohti Tallinnaa. Yllättävän paljon oli autoja liikkeellä. Ajonopeus on mittarin mukaan 140- 160 km/h. Edessä siis vähintäään 10h ajoa. Toivon, että ei sada, koska tulee aika pitkä päivä jos joutuu sateessa ajelemaan. 1430 Saapuminen Tallinnaan. Huh, olipas ajopäivä. Noin 900km jo toistamiseen. Busa on pelannut täydellisesti. Kiintymykseni pyörään kasvaa koko ajan. Nyt terminaaliin ruikuttamaan lippuja. Ekana Eckerö line. Kävin autoluukulta kysymässä mahtuuko. Nettitiedustelun perusteella alus on täynnä. Virkailijan perusteella myös alus on täynnä. Pyysin voiko hän katsoa lopuksi kun alus on lastattu jos tulisin viimeisenä sisään, koska aina löytyy tilaa yhdelle pyörälle. Kyse on tahtotilasta virkailijan puolesta. Hän sanoi että tule tunnin kuluttua kysymään uudestaan. Tein tässä välissä odotellessani saman Viking Linen luukulta ja heiltä samat terveiset, tule kysymään lastauksen lopussa uudestaan. Menin Eckerön luukulle sovittuun aikaan ja kaveri kirjoitti liput saman tien. Kiitin kohteliaasti ja ajoin pyörän laivaan. JES, matkasuunnitelmani on mennyt täydellisesti. Seuraavaksi syömään aluksen puffaan päivän eka ruoka… Lopuksi
Matka oli kokonaisuutena onnistunut. Nyt olen ollut kotona noin vuorokauden ja mieli tekisi lähteä jo uudelleen. Nyt ymmärrän myös Jarzaa ja Jonea paremmin, heidän kirjoittaessaan foorumilla kuinka Saksa on paska maa ( tylsä ajaa läpi). Voisin lisätä tähän että myös Puola, Liettua, Latvia ja Viro ovat paskoja maita ajaa läpi. Aika boring ajaa kaksi ja puoli päivää ihan täysiä, että saavut kohdealueella kuten Itävalta, Italia tai Slovenia. On tarpeen harkita jatkossa muita vaihtoehtoja kuten Jarza “tyylinen” pyörän rahtaaminen tai vuokraaminen esim Italiasta. Parhaat muistot reissusta ovat huipputyypit Itävallassa, Kroatian rantatie, Slovenian viinitila (ja tytöt) ja alpit. Kilometrejä tuli 4800 ja visalaskua en uskalla edes katsoa. Mutta hauskaa oli.. Kiitos kannustuksista facebookissa ja tekstareista. Ensi vuonna uudestaan Miksa

Jone reissussa 5/2011

VALMISTELUT
1.Säästöt: noin 2000 € (euroja, puntia, sekä ruotsin ja tanskan kruunuja).
2.Kartalta katsottuna kohteita, jotka kiinnostaa. Suunnitelma: 19.5. Hnnlinesiin. 21.5. aamulla Rostockista Calaisiin, noin 1000 km. Kanaalin ylitys ja Doverin rantakallioiden pällistely. Stonehenge ja Wales. 23.5. Irlantiin. “4.5. Ring of Kerry ja Cliffs of Moher Irlannin länsirannikolla. Riston ja Martin tapaaminen. 3-4- päivää kotilolla kiertelyä ja pämppäämistä. Dubliniin tutustuminen. 28.5. veikot lentää kotiin. Minä menen PohjoisIrlantiin ja ajan Antrimin rantatien. Lautta Larnesta Skotlantiin. Skyen saari (missä Kurgan mestasi Ramirezin ja pani Connorin vaimoa) ja Loch Ness. Edinburgh. Hadrianuksen valli.
Voimasiirtyminen etelään. Gambridgen ilmailumuseo. Blackbirdin nuunaus. Lontoo. Kanaalin alitus. Voimasiirto Saksaan. 6 vaihde ja 11 000 r/pm. Tanska ja smörrebröd. Siltojen kautta Ruotsiin (6-1). Öölannin saari. Tukholmaan. Kotiin.

3.Ajankohta on lyöty “lukoon” ajat sitten. Rikun päätöshän oli 2009/ 2010 uutena vuotena mennä Irlantiin kesällä 2011. Siihen oli helppo yhtyä, koska en ole siellä vielä käynyt.
4.Arpomista XX:n huollon kanssa. Irlannissa, missä olisi aikaa huollolle, löytyy ainoa varma valtuutettu honda huolto Dublinista. En jaksa säätää reissussa, joten hoidin huollon JL- Bicessa ennen reissuun lähtöä. Eturenkaan, öljyn ja suodattimien vaihto sekä tarkastukset maksoivat 315 €.
5.Tavaraa mukana taas paljon. Tosin ei tarvitse pakata verkon alle toistaiseksi mitään ja teltan saa tarvittaessa kiinni irtohihnalla kädensijaan.
LAIVALLE
Ei mitään erikoista. Autoin toista motoristia mopedin sitomisessa ja luovin hyttiin. Hyttikaveriksi tuli Hessu Vammalasta. Mukava kuusikymppinen herra. Hessu oli matkalla Milanoon fjr:llä. Lienen laivan nuorin henkilö…
Langatonta nettiä ei ollut olemassa, langallinen kylläkin. Toimi todella hitaasti.
Gdyniä näytti mielenkiintoiselta paikalta. Kukkuloiden ympäröimä suurehko satamakaupunki.
Liikennettä paljon vähemmän kuin edellisillä kerroilla; laiva tyhjä ihmisistä ja konteista. Meriliikennettä myös todella vähän.
RAHANKÄYTTÖ
Valmistelut: laiva 170 €, eväät 30 € (varusteisiin tietokone 200 €, kamera 70 €, navin teline, 20 €, mopon huolto 315 €).
Laivalla: Jenna 10 €, kaljoittelu 30 €, lounas 17 €, piuha ja viini 15€.

1. Ajopäivä 21.5.2011: Tavoite ajaa Calaissiin. Noin 950 km ja 10 h. Vauhdin riittäessä kanaalin ylitys. Kuiva päivä tulossa säätiedotuksen mukaan. Vielä kun muistaisi kuvata välillä. Toteutui ihan hyvin. Hävisin kamppailun hienolle, leveälle ja matalalle ferrarille. Väri oli luonnollisesti punainen. Ajelin “normi” 200 kun kikotin ilmestyi peileihin. Annoin kohteliaasti tietä. Seurailin hetken aikaa pitkälti kolmatta sataa. Eteen tuli pieni ruuhka. Ruuhka kun aikanaan aukesi, syötin ohi. Ukko otti heti haasteen vastaan. Minulla oli mittarissa noin 270 kun loiva kaarre tuli vastaan. Vaikka kuinka painoin eturengasta tiehen, tuntui XX:n hallussapito olevan riskaabelia. Luovutin ja annoin tietä. F jatkoi vielä matkaa sangen reippaalla kiihdytyksellä. Tunnin kuluttua äskeisestä minut ohitti valkoinen urheiluauto, kenties lamborghini. Tällä kertaa minulla oli videokamera valmiina. Laitettuani rec:n päälle ajoin vierelle ja katsoin haastavasti. Ei ottanut haastetta vastaan. Todennäköisesti olisin hävinnyt tämänkin. Takalaukun kanssa kovaa ajaminen on sangen haastavaa.
Ajaminen Keski-Euroopassa on helppoa. Tiet ovat hyväkuntoisia ja leveitä. Opasteet ovat selkeät. Muut autoilijat huomioivat mopoilijat hyvin. Antwerpenin ringillä oli melkoinen ruuhka. Autokaistojen välissä splittaaminen oli vaivatonta. Muut ajoneuvot tekität tilaa etenevän aallon tapaan.
Calaisissa seurasin laivan kylttejä ja löysin terminaalin. 68 €

maksoi se ylitys. Meno-paluulipun olisi saanut lähes samalla hinnalla. Laivalla oli melkoisesti kännisiä ja kovaäänisiä englantilaisia. Muuten ei mitään valittamista. Belgialainen olut nimeltä stella artois oli hyvää ja kohtuu halpaa, muistaakseni 2- 3 puntaa. Doverin rantakalliot olivat valkoiset. Ei mikään henkeäsalpaava näky. Sen verran kookkaat kuitenkin, etteivä englantilaiset saaneet maalattua niitä mustaksi toisen suuren aikoihin.
Laivalta ulosajo ok. Muistin vasemmanpuoleisen liikenteen, enkä ollut jonossa ensimmäisenä. Rytmiin pääsi pian kiinni. Pian tuli vastaan ensimmäinen camping-kyltti. Ajoin infon eteen. 50-vuotias perusbritti veti verhon alas edessäni. Saman tien hän nosti verhon ylös ja virnisti. Vastaan otto oli hyvä, leikkimielistä vittuilua lukuun ottamatta. Maksu oli kymmenen puntaa ja mikä parasta pois lähdön ajankohdalla ei ollut väliä (lännessä on usein kellonaika, jolloin aikaisintaan saa poistua). Simon teltta pystyyn, muutama napsu ja huomisen ajoreitin katsominen. Juttusille tuli muuan ukkeli Manchesterista. Pakko oli heti kysyä; United or city”. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä, että United. Minut sai hämmästyneeksi, että hän ei uskonut manun mahdollisuuksiin tulevassa mestereiden liigan Hnaalissa. Laitoin vielä tekstiviestin kotiin ja otin päivän viimeisen videoklipin teltassa hakien Blair Whitch projektin tunnelmia.
2. ajopäivä 22.5.2011: Heräsin yöllä pukemaan vaatteita ylleni.

Yhdeksän euron makuupussi ei ollut soveltuva näihin oloihin. Aamulla heräsin ajoissa. Teltta purettuna kuivamaan ja normi aamutoimet. Tavoitteena mennä etelärantaa pitkin Stonehengen tasalle josta pohjoiseen. Eteläranta oli tyydyttävää mopoilumaastoa. Kurvia oli riittävästi. Matkalla oli joku komea kivikasa jonka kuvasin.
Päivän edetessä alkoi aurinko paistamaan. Pian sen jälkeen ilmeentyi liikenteeseen kilo kyykkyjä kahden- neljän hengen porukoissa. Nämä ihmiset ajoivat kovaa ja röyhkeästi, ainakin meidän mittapuun mukaan. Heistä otin aina selän itselleni. Mukana pysyin hyvin aina kun suunnistamiselta kerkesin, mitä nyt sivulaukkujen kanssa oli pari kertaa hieman ahdasta. Natiivien meno oli sen verran hurjaa, että en lähtenyt ohittamaan (=haastamaan).
Stonehenge löytyi kelvollisen kyltityksen takia vaivattomasti. Paikka osoittautui kivikasaksi keskellä peltoa. Kivikasaa kiersi aita, jonka alittaminen maksoi noin 8 puntaa. Maksoin pääsymaksun ja pääsin kaksikymmentämetriä lähemmäksi kivikasaa. Änkeröinen. Kerron tarinan, joka pohjautuu televisiosta näkemääni dokumenttiin Stonehengestä;
muutama tuhatta vuotta sitten joku ihminen alpeilta sairastui tautiin, joka teki hänen syömisestään kivuliasta. Kyseinen henkilö oli ilmeisesti kuullut Stonehengestä ja sen parantavasta vaikutuksesta. Hän hankkiutui jotenkin kivikasan luo. Matkan on täytynyt olla pitkä ja vaikea. Ei kai heillä ollut hevosia tai veneitä noihin aikoihin. Päästyään Stonehengen luo hänet otettiin vastaan lämpöisesti. Kivuliasta matkamiestä ammuttiin useista eri suunnista, useilla nuolilla. Toivottavasti hän oli Italialainen. Tutkijat saavat paljon selville vanhoista luista. Dokumentissä kerrottiin hienoilla sanankäänteillä miten mikäkin tieto oli saatu selville.

Stonehengestä suunta edelleen pohjoiseen Walesiä kohti. Osuin sattumalta tielle 338. Kartalle merkattu aivan normi tieksi. Todella hyvät mutkat. Tuolla tiellä vilisi kilosia. Matka jatkui moottoritietä pitkin länteen. Wales toivotti minut avosylin vastaan maksullisella sillalla, joka oli tullivapaa mopoille. Pieni, mutta iloinen asia. Walesin pääkaupungin CardifHn jälkeen (jossa kuulemma perjantaisin ja lauantaisin sama meininki kuin meillä vappuna) suuntasin pohjoiseen tuttavan mainostamaan paikkaan. Sieltä löytäisin kuulemma hienoa mopoilureittiä. Bryn kertoi myös, että walesiläiset eivät pidä englantilaisista. Saattaa kuulemma tulla herkästi selkään. Bryn kertoi myös, että jos saan kerrottua heille olevani su

Soldiers Motorcycle Association ry