Jone Euroopassa syksyllä 2013

Morjens.
Mikko käski laittamaan sivustolle kertomusta moporeissusta. Tavoitteena on tehdä kolmen viikon reissu Euroopassa. Ajankohdaksi valitsin lomia alkuvuodesta suunnitellessani kolme viikkoa syys- ja lokakuun taitteessa. Ajankohtaa suunnitellessa valintaan vaikutti mahdolliset syyssateet kotona ja Euroopassa oleva meidän kesää vastaava keli? Lomasesonki on myös päättynyt niin meillä, kuin Euroopassakin, joten hinnat ovat halvempia ja tilaa löytyy niin hotelleissa kuin teilläkin. Suomen suvesta tykkään myös ja taas kesä- elokuu on meikäläisen ruholle liian kuuma. Huonona puolena ajankohdalle on se, että korkeimmat passot saattavat olla kiinni.
Paljoa en ole lukkoon lyönyt reissua ennen. Kuukautta aikaisemmin ostin lentolipun Budapestistä kotio (70 €).

Muutamaa viikkoa ennen lähtöä hommasin lipun Bundesliigan peliin (20 €) ja pari hotelliyötä (30 €/yö) Augsburgiin stadionin läheiseen gasthaussiin. Muutamaa päivää ennen lähtöä tuli ilmoitus, että jalkapallopeliä aikaistetaan yhdellä päivällä, joten jouduin varaamaan vielä yhden hotelliyön (65 €/ yö perkele). Samaan aikaan Munchenissä on jotkut olutfestarit joten hotellit ovat sangen täynnä noilla seuduilla. Kahta päivää ennen lähtöä ostin laivalipun Finnlinesiin välille Vuosaari- Travemunde (120 €) ja hotellin (35 €) Traveen saapumiseen liittyen. Päivää ennen lähtöä kävin ostamassa eväitä ja ilmapatjan sekä aloitin tavaroiden pakkaamisen ja virtalähteiden lataamisen. Pyörän huollatin myös tässä viikon aikana (750 €).
Reissun suunnittelu alkoi lomasuunnitelman teon aikoihin, eli alkuvuonna 2013. Lomien suhteen työpaikalla ei ollut ongelmia. VVaimoa joutui hieman suostuttelemaan. Ei meinannut aluksi antaa lupaa reissuun. Suostuttelin sijoittamalla lomia lapsien koululomien mukaisesti, skippaamalla Norjan reissun ja kustantamalla hänelle loman Budapestiin. Nyrkin ja hellan välissähän minä olen jokapäiväisessä elämässä, joten siitäkin lienee hyötyä.
Riittävästi en tätäkään matkaa kerinnyt/ vaivautunut suunnittelemaan. Oleellisin mitä jäi tekemättä on taulukko, jossa on kiinnostavien kohteiden yhteystiedot, nettiosoitteet jne. Kartalle vaivauduin merkitsemään hotelleja, kehuttuja teitä sekä majoituspaikkoja.
Painopistealueena toimivat alpit ja Baijeri. Tykkääån Saksasta

ja Alpeista. BBundesliiga peli ja Octoberfest kuuluu meikäläisen “koettava listalle”. Lisäksi (kenties) pyrin käymään keskitysleirillä jeesustelemassa, bmw-museossa, Bayern Munchenin Allianz areenalla. Olenhan lähes fanaattinen Oliver Kahn fani (nuoremman tyttären nimi on Olivia…). Käyn kenties Bodensee järvellä, Saksan korkeimmalla vuorella ja tsekkaamassa alueen hienoja linnoja. Olutta, makkaraa ja hapankaalia pitää luonnollisesti nauttia alueella.
Alpeilla on luonnollisesti tarkoitus ajaa Passoja ylös ja alas jos ilmat sallii.
Toissijainen kohde on Ranskan riviera ja Pyreneet. Molemmista on kevyet kokemukset ja pidän paikoista. Sää on myös yleensä Välimeren rannalla näihin aikoihin hyvä (kuiva +25 astetta). Tuonnekin olen jotain “nuunailtavaa” paikantanut.
Reissu on tarkoitus päättää Unkariin. Pyörän jätän suomalaisen miehen pitämään lomakeskukseen (160 €) talvi. Tuosta Atac Tanyan lomakeskuksesta olen kirjoittanut toisessa topicissa. Vaimon kanssa pidetään kolme päivää kaupunkilomaa Budapestissä ennen kotiin lentoa 6.10. illalla.
Laittakaa kyssäreitä, kommentteja ja neuvoja jne tähän topicciin jos jotain tulee mieleen. Huomenna 15.9. kello 2200 Travemundeen jonka jälkeen pari päivää läntisessä Saksassa (Nurburgringin vihreä helvetti). Keskiviikkona sitten joko Alpeille tai Pyreneille.

Laivareissu oli tylsä niinkuin olettaa saattaa. Rahtia oli muuten laiva täynnä. Toivottavasti vienti alkaa elpymään. Paatti saapui vielä kaksi tuntia myöhässä satamaan. Hotellia lähdin etsimään perinteisesti suunnistamalla. Oli päässyt unohtumaan kuinka haastavaa se on sysipimeässä Saksassa, jossa opastustauluja ei ole valaistu. Navi siis päälle ja hotelliin.
Aamulla tsekkasin säätiedotuksen, joka ohjasi lähtemään ripeästi liikkeelle. Päätös oli vähintään oikean suuntainen. Lähtiessä alkoi ripsimään. Sadetta kesti kuitenkin vain noin puoli tuntia, joten vesi ei kerennyt läpäisemään nahkoja. Samanlaisia tai pienempiä kuuroja tuli sitten päivän mittaan kolmisen kappaletta. Aika hyvä sää siis.
Vedin voima siirtymää Kölniin asti, jossa kävin tsekkaamassa isoimman kirkon ikinä. Kirkko kirvoitti naurunpärähdöksen meikältä mahtavuudellaan. Kannattaa käydä tsekkaamassa jos alueella pyörii. Köln vaikutti muutenkin ihan mukavalta kaupungilta. En tosin antanut sen vaikuttaa minuun. Koko kaupungissa olon aikana en riisunut kypärää päästä. Ajoin muuten jollekin “saastevyöhykkeelle” jonne ei ilmeisesti saisi ajaa, ellei ole maksanut jotakin tullia. Saa nähdä tuleeko laskua perässä.
Kölnistä ajoin pikkuteitä Nurburgringiin. Mahtavia teitä; loivia mutkia ja noin 10 % mäkiä. Nurburgringin vihreä helvetti oli turistiajoille avoinna keskiviikkona 1715-1930. Meikäläisen adhd ei antanut myöden jäädä odottamaan kahta vuorokautta samalle alueelle, vaikka löytyykin Eltzin keskiaikainen kaupunki ja kelvollisia ajomaastoja.
Leipasin siis Koblenzin kautta Rheiniin kiinni ja lähdin ajamaan etelään. Suosittelen; iso joki jonka varrella on paljon linnoja mutkateitä. Kivaa. Stoppasin Boppard nimiseen paikkaan ja otin hotellin Rheinin varrelta 60 € hintaan. Hieman nuukaa

helsinkiläistä söi tuo hinta. Yhden hotellin tsekkasin vierestä, mutta se oli 65 €. No, hotelli on siisti ja hyvällä paikalla. Toivottavasti aamiainen on kohillaan.
800 km tuli siirryttyä ja nautittua. Mukava vetää motarilla reippaasti. !70 km/h:ssa on minun niskalle riittävä matkavauhti. En halua samaa niskajumia mikä tuli viime marraskuussa. Toki tuli välillä ryntäyteltyä reippaastikkin.
17.9. Aamiainen oli kohillaan.
Rheinin laaksoa kehun vielä. En ole ennen nähnyt noin paljoa linnoja yhdellä kertaa. Päälle loivaa mutkaa ja hienoja maisemia. Sen jälkeen yksi suunnistuskämmi jossain Mainzin ja Frankfurtin välissä. Taisi vielä eilinen pitkä päivä painaa. Otin suunnan auringosta etelään, jonka jälkeen homma pelitti. Sen jälkeen lähinnä siirtymistä ja sadetta. Ei tullut kuitenkaan iholle asti läpi kertaakaan.Ennen Sveitsiä käännyin Ranskan puolelle. Sveitsin suunnalla näytti satavan ja siirtymiseen tuo maa ei sovellu vuoden vignetten takia.
En ostanut Ranskaan alkometriä. Muutenkaan en tuota maata arvosta kovin korkealle. Tuossa viiden jälkeen rupesin etsimään hotellia. Ensimmäisessä paikassa minulle myytiin sviittiä ainoana vaihtoehtona. Toisessa hotellissa sanottiin ettei huoneita ole vapaana minulle. Kolmas oli täynnä. Neljäs löytyi pienen etsimisen jälkeen. Huone lohkesi 38 € hintaan. Pyörä autotalliin emännän ohjaamana. Muuten jees paikka, mutta pitäjä pariskunta ryyppää parin spurgun kanssa kovaäänisesti. Ja netin suojausavain ei täsmää. Mestareiden liiga ei näy.
Saksalainen motoristi kanssa pyöriteltiin päitä heidän touhuilleen ja kehuttiin kilpaa toistemme pyöriä. Kovin yksityiskohtaisia kehuja en osannut moto guzzista kertoa. Ukon kanssa oltiin liikuttavan yksimielisiä, että vaimot eivät pysty

olemaan mukana pitkillä reissuilla. Kokki oli kohillaan keittiössä, ruoka oli hyvää ja yksinkertaista. Juomana tarjoiltiin punaviiniä, joka oli varmaan parasta mitä olin saanut; täyteläistä ja pehmeää.
18.8. Säätiedotus lupaili, että ilma poutaantuu Grenoblen eteläpuolella. Lähdin heti aamiaisen jälkeen ajamaan etelään valtatietä pitkin. Matka edistyi hitaasti, mutta eipähän tarvinnut pysähdellä motarien tietulleissa ja valtatiellä oli enemmän pällisteltävää ja ok mutkia. Vettä tuli säätiedotuksen mukaisesti enemmän ja vähemmän Grenobleen asti. Ajovarusteet kastuivat, mutta vaatteet pysyivät kuivana.
Grenoblen kohdalla päätin yrittää ylittää Col de la Bonetten joka lienee Euroopan korkein julkiselle liikenteelle auki oleva kestopäällystetie (2802 m). Parin tyhmän suunnistuskämmin jälkeen pääsin kiinni kohti vuorelle vievää tietä. Tie oli poikki maanvyörujen takia. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen matka jatkui. Nousu ja lasku vuorelta oli ok. Maisemat olivat hienohkot ja tien pinta hyväkuntoinen. Liikennettä oli vähän; kummenkunta pyörää/ autoa. Tie oli kapea ja noin 2600 metrissä alkoi olemaan sumua/ pilviä. Lämmöt laskivat laakson helteestä lähelle nollaa.
Kilsoja päivälle ei tullut kuin 500. Aikaa meni kuitenkin kymmenen tuntia sateiden, suunnistuspummien ja tiekatkoksen takia. Otin ensimmäisen vastaantulevan hotellin vuorelta laskun jälkeen. Hinta 60 € ja puolihoito 25 € päälle. Englantia nämä eivät juurikaan puhu, mutta ovat yritteliäitä ja ystävällisiä. Nyt on maha täynnä ja väsyttää kosolti. En tiedä mitä huomenna teen, joten tsekkaan säätiedotuksen aamulla. Hyvä puoli on, että lähtee mihin suuntaan tahansa, jotain kivaa löytyy.
19.9.Aamulla poukkasin Gran Canyon du Verdon rotkolle. Vaikuttava näky ja jälleen hyvät tiet. Juttelin rotkon reunalla

Saksalaisten motoristien kanssa jotka kertoivat, että alppien pelimestoilla sataa vielä pari päivää. Tuosta heitin
sitten vaihtoehto kakkoselle eli kohti Välimerta. Reissun turhauttavain kokemus oli etsiä hotellia Marseillesta. Kaksi kuumaa tuntia vierähti tuossa kaupungissa. Laitoin hätävilkut päälle ja ajoin lähimmälle motarille (ja pitkän matkaa motaria) pysähtymättä. Arlesista otin hotellin 50 € hintaan ja iltapala sekä ap lidlistä. En muista kilsoja, varmaan vakkari 500.
20.9. Heti aamulla Nimesiin tsekkaamaan areena jossa Rammstein on esiintynyt. Itse areena vielä colosseumiakin vaatimattomampi paikka. Nimes vaikutti noin kaupunkina toimivalta.
Pont du Gard on roomalaisten rakentama vesijohto Nimesin lähellä. Hieno ja vaikuttava. Kannattaa tsekkaa Wikipediasta speksit. Alueelle maksoi kymmenen egeä.
Carcassonne on suurin kivikaupunki euroopassa. Ihan ok. Siitä sitten itse asiaan ja kohti Pyreneitä. Pyörin tuolla 2009 ja pidin paikasta. Urheilullisemmat tiet kuin alpeilla. Neulansilmiä vähemmän ja nekin paljon leveämpiä. Vuorille noustessa lämpötila laski minun mukavuusasteikolle eli noin kahteenkymmeneen asteeseen. Meno maistui ja paikat löytyivät.
Korkeimmillaan nousin noin 2500 metriin soratielle. Käännyin soralle siitä huoltsikalta joka 2400 metrissä. Ylös nousu oli helppo, mutta alastullessa meni pari sekuntia matkustajana.
Laskin alas Andorra la Valleen joka on siis Andorran pääkaupunki. Kaupunki sijaitsee (yllättäen) laaksossa ja on tiuhaan rakennettu. Kovin helppo suunnistettava se ole, joten navi oli ainakin minulle tuolla tarpeen. Olin varannut hotellin booking comista tärkeimpänä vaatimuksena uima-allas. Hotelli

löytyi ja oli oikein mukava kolmen tähden paikka. Hinta oli 40 €.
21.9. Välipäivä; uimista, kaupunkiin tutustumista ja pyörän pesu.
22.9. Säätiedotukset vahvistivat Saksalaisten kertoman. Alpeilla oli korkeapaine ja laaksoissa hellettä. Passot olisivat siis todennäköisesti auki. Surautin 800 km alpeille, ,Annecyyn pääosin pikkuteitä pitkin. N88 on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen tie Alppien ja Pyreneitten välissä; reipas, mutkainen, helppo suunnistaa ja ei siis tietulleja. Kulkee ajoittain yli kilsassa, eli ei hellettä.
Annecy on hieno, pieni kaupunki Alppien kupeessa. Paljon turisteja. Makuukammarin (chambre) otin leirintäalueelta 40 € hintaan. Iltapala mäkkärissä ja samalla netin nuunausta.
23.9. Aamulla kuudelta liikkeelle. Lämpötila oli lähellä nollaa. Aurinko rupesi nousemaan ennen Mont Blanccia ja tiet olivat kuivat, joten en juurikaan murehtinut jäästä tiellä. Sveitsin puolelle päästessä aurinko oli jo korkealla ja laaksoissa lämpötila rupesi lähestymään kolmeakymmentä. Kolmesataa kilometria ajettuani pääsin passoille jotka ajoin
järjestyksessä :Furka, Susten, Grimsel, Nufenep, Bernardino, Splugen, Maloja, Bernina. Eroja noista löytyy, mutta nautinnollisia ne ovat kaikki kunhan säät ovat kohillaan ja tiellä on tilaa. Ajoin lopuksi Livigno,Italiaan joka on verovapaa alue tai jotain. Sanovat kuitenkin, että siellä on halvempaa. Bensalitra maksaa 1.15 €. Otin hotellin kahdeksi yöksi 40 €/ yö. Sveitsistä; hyvät tiet, ihmiset sivistyneitä, hienot maisemat, paljon bensa- asemia, vuoden vignette, kantateiden alhaiset nopeudet, paljon poliisien valvontaa. 700 km tuli ajettua, joista kaikki pikkuteitä. Yksi minun kovimpia ja hienoimpia ajostinttejä tähän mennessä. Palkitsin itseni mainiolla illallisella.
24.9. Lähdin liikkeelle vasta 1100. Hotellin isäntä (mopoilija

hänkin) varoitteli, että yöllä laskee pakkaselle. Passo di Foscagno alkoi heti hotellin vierestä. Siitä Bormion kautta paljon puhutulle Stelviolle. Ihan ok, mutta en tuollakaan siemensyösyä saanut ajamisesta. Alas laskeutuessa oli lipat hitsin lähellä. Neulansilmää kääntäessä takarengas minulle tuntemattomasta syystä lähti reippaaseen luisuun. Vauhtia oli noin kolmekymmentä. Ajattelemetta polkaisin jalalla tietä ja sain pyörän hieman pystympään asentoon jolloin pito palasi taas takanakille.
Siirryin Meranon ja Bolzanon kautta Psi di Sellalle josta P.d.Costalungan kautta kohti Trentoa. Ennen Trentoa käännyin teille 43 ja 42 sekä Pso d. Tonale. Käännyin pohjoiseen reissun päräyttävimmälle tielle; Pso di Gavialle. Gavia on auki vain kesä- syyskuussa (karttakirjan mukaan). Gavia on huomattavasti muita ajamiani Passoja kapeampi, tiukkamutkaisempi ja huonokuntoisempi. Tieltä oli reipas pudotus tyhjyyteen. Mullahan on siis lievä korkeapaikan kammo. Parikymmentä kilsaa ajettuani en nähnyt muuta merkkiä ihmisestä kuin tien. Huipulla oli sitten ravintola, vanha kirkko jne. Tulipa jopa kaksi gs:ääkin vastaan. Tuolla tiellä ei tullut XX:ää ikävä. RR on kohtuu hyvä peli näille teille, tosin kytkin on kovin jäykkä. Toimivin vehje olisi kenties kusiainen supermoto tai joku sellainen.
25.9. Livigno on halpa: litran Jameson 12 €, Jack 8 € ja Bushmills 9 €. Kaikki hyviä, mutta halvempaan irkkuun kääntyi. Lähdin suuntaamaan kohti Baijjeria. Väliin mahtui kolme passoa; Ofenpass, Reschenpass sekä Fernpass. Kaikki reippaasti ajettavia. Väliin osui myös maksullinen tunneli Italian ja Sveitsin rajalla (10 €). Vedin tunnelin räpi reippaasti bimmerin mölyten reilusti. Tunnelin päässä oli valoa ja (Svetsiläisten rajavartioiden pitämä) tarkastusasema. Tullessani tunnelista ulos näin heidän syöksyvän minua kohtia. Liike nollaan jolloin toinen jäi minun eteen ja töinen tsekkaamaan rekkaria. FIN

rekkarin jälkeen kaikki kanssakäyminen oli lunkia.Tiedä mitä olivat hakemassa.
Kävin sen jälkeen syömässä valkoiset wurstit Saksan korkeimmalla vuorella Zugsbitsellä ja laskemassa kelkalla alas. Kelkkalaskettelu oli kivaa. Seuraavaksi Neuschwansteinin linnalle. Liian korkealle rankattu kohde, minusta. Siitä kohti Oberreutea alpinestrassea pitkin. Loistotie. Näkyviä, loivia mutkia. Suomalaisen mamman pitämä hotelli oli kiinni, joten viereisestä hotellista huone 40 € hintaan. Netti toimi ja vasikanleike oli syötävää.
26.9. Kuurosateisessa säässä Boodenin ympäri, en pysty suosittelemaan. Pari kertaa meinasin kastua. Boodenseenilla on turistirysä nimeltä Insel Mainau (kukkainen saari). Ei saa ajaa pyörällä saarelle ja sisään maksaa 17,5 €. Ei tarvinne arvata kävinkö? Matka jatkui Lindaun mäkkäriin syömään ja etsimään halvin majapaikka booking.comista välillä Lindenau- Augsburg. Valmistautuminen kohti viikonloppua alkakoon.
27.9.
AAamu alkoi ok. Hyvä aamiainen ja halpa hotellilasku lämmitti mieltä. Kohti Augsburgia ja Bundesliigapeliä. Tiellä 17 ajaessani kauniin joen ylittävää siltaa pitkin näin tien pinnassa ufon. Tilaa ja aikaa ei ollut. Kevyt kolahdus ja pyörä jatkoi matkaa eteenpäin. Pysähdyin heti sillan jälkeen parkkipaikalle tsekkaamaan vauriot. Öljyä valui iloisesti moottorissa olevasta reiästä. Voi voi. Matkan jatkaminen pyörällä ei tullut kyseeseen. Puhelin joka oli vielä aamulla toiminut, oli mykkä. Paikalle ajoi saksalainen ukko, joka oli kolauttanut samaan esineeseen, joka osoittautui myöhemmin sorkkaraudaksi.
Natiivi oli onneksi auttamishaluinen peruskoulun maikka. Hänen puhelimessaan ei ollut kenttää, joten ajoimme läheiseen

kaupunkiin kahville. Autoliitto rupesi järjestämään pyörän siirtoa läheiselle Bemarin korjaamolle. Bemarilla oltiin erittäin auttamiskykyisiä ja maikka auttoi asiaa huomattavasti tulkkaamalla. Paikassa muuten työskenteli kolme neitiä, jotka oli ilmeisesti valittu ulkonäön perusteella töihin.
Pyörä saatiin vihdoin viimein auton lavalle. Suomen päästä luvattiin hoitaa auto maanantaihin asti. Pyörän jos saa maanantaina haltuun, pystyn jatkamaan suunnitelman mukaan. Toivottavasti lunastus onnistuu korjaamolta ja vakuutusyhtiö maksaa vielut. Kolahdus tapahtui noin yhdeksältä ja nyt odottelen autoa saapuvaksi
27.9.
Aamu alkoi ok. Hyvä aamiainen ja halpa hotellilasku lämmitti mieltä. Kohti Augsburgia ja Bundesliigapeliä. Tiellä 17 ajaessani kauniin joen ylittävää siltaa pitkin näin tien pinnassa ufon. Tilaa ja aikaa ei ollut. Kevyt kolahdus ja pyörä jatkoi matkaa eteenpäin. Pysähdyin heti sillan jälkeen parkkipaikalle tsekkaamaan vauriot. Öljyä valui iloisesti moottorissa olevasta reiästä. Voi voi. Matkan jatkaminen pyörällä ei tullut kyseeseen. Puhelin joka oli vielä aamulla toiminut, oli mykkä. Paikalle ajoi saksalainen ukko, joka oli kolauttanut samaan esineeseen, joka osoittautui myöhemmin sorkkaraudaksi.
Natiivi oli onneksi auttamishaluinen peruskoulun maikka. Hänen puhelimessaan ei ollut kenttää, joten ajoimme läheiseen kaupunkiin kahville. Autoliitto rupesi järjestämään pyörän siirtoa läheiselle Bemarin korjaamolle. Bemarilla oltiin erittäin auttamiskykyisiä ja maikka auttoi asiaa huomattavasti tulkkaamalla. Paikassa muuten työskenteli kolme neitiä, jotka oli ilmeisesti valittu ulkonäön perusteella töihin.
Pyörä saatiin vihdoin viimein auton lavalle. Suomen päästä

luvattiin hoitaa auto maanantaihin asti. Pyörän jos saa maanantaina haltuun, pystyn jatkamaan suunnitelman mukaan. Toivottavasti lunastus onnistuu korjaamolta ja vakuutusyhtiö maksaa vielut. Kolahdus tapahtui noin yhdeksältä ja nyt odottelen autoa saapuvaksi.
Autoa ei saapunut. Änkeröinen. Taksi alle ja seitsemänkymmenen kilometrin päähän Augsburgiin. Rupesi olemaan jo kiire jalkapallopeliin Augsburg- Borussia Mönchenblach. Taksikuski ei tietenkään osannut varaamalleni hotellille. Onneksi minulla oli navi mukana. 107 € vaihtoi omistajaa ja pikapika vaatteiden vaihto ja kohti areenaa uudella taksilla.
Viagogon lipunvälityspiste löytyi pari kertaa neuvoa kysymällä ja eikun sisälle areenalle. Paikka oli täynnä erinäköistä riehakasta saksalaista. Ostin olut kortin ja latasin siihen kaikkiaan 30 €= seitsemällä tuopilla valuuttaa. Erätauon jälkeen onkin sitten muisti katki. Toimii kun vetää kuivaan kroppaan. Pelki oli ainakin ensimmäisen erän osalta hyvä ja natiivifanit iloisia.
28.9. Krapulan ja univelan hoitoa.
29.9. Muncheniin Octoberfestiin ja bmw-museoon. Onnistui kohtuullisesti. Julkinen liikenne toimii Augsburgissa ja Munchenissä. Kaljafestareille ei ollut vaikea suunnisttaa. Seurasi vain virtaa joka koostui polvihousuista ja avoimista rintavaoista. Väkeä oli paljon. Kännissä. Kovaäänisenä.
Vaihdoin olumpiapuistoon Munchenin loistavaa maanalaista käyttäen. Ehdoton BMW-ihmeisen paikka. Kannattaa käydä. Huomenna tsekkaamaan saanko pyörän tulille.
30.9. Änkeröisen ihmettely jatkui mojovan kankkusen

säestämänä. Päätin mennä liikkeeseen taksilla. Pyörä oli hoidettu kuntoon. Voimalla kohti itää. Noin 650 kilsaa kuuteen tuntiin pohjoisunkariin. Hotelli, illallinen ja aamiainen neljäänkymppiin. Alueen kallein hotelli, mutta muut näyttivät liian epämääräisiltä.
1.9. Kolmisensataa Akactanyalle. Pankkikortti toimii vaihtelevasti, visa ei ollenkaan. Muuten hyvä pössis. Unkarilaisten käyttäytyminen motarilla on priimaa; vasen kaista vain reippaita ohituksia varten, hyvä vauhti, ja eivät poukkoile eteen. Motarilla oli tapahtunut rajun näköinen onnettomuus. Kaksi autoa aivan palaneena. Kaistojen välissä splittailessa natiivit antoivat loistavasti tilaa.
Akactanyan lomakeskus vaikuttaa kivalta ja rauhalliselta paikalta. Ison päärakennuksen ympärillä on hirsimökkeja ja hevosaitauksia. Takapihalle on parkkerattuna useampi mönkijä safareita varten. Paikka on hyvien liikenneyhteyksien päässä ja lähistöllä on ismpi kaupunki suurine kauppoineen. Huomenna menen vierailemaan läheisellä moottoriradalla, josko sinne pääsisi veivaamaan muutaman kierroksen, vaikkakin kalenteissa lukee “autopäivä”.
3.10. Eivät päästäneet euroringille autojen sekaan. Ranteet ovat kyllä aika jumissa muutenkin. Pyörä tuli pestyä, akku irroitettua ja ajokamat siistittyä. Nyt siirtyminen Budapestiin ja viikonlopun viettoon vaimon kanssa. Akac-tanyasta pelkkää hyvää sanottavaa. Loistoruoka ja juoma, ystävällinen henkilökunta, hyvä sijainti ja asioiden mutkaton järjestely.
Reissun topit ja qopit; -sorkkarauta
-ADAC

-Nokian puhelin
-Visa
+Säät
+tyhjät tiet
+S1000RR
+Alpit ja Pyreneet
+Joustava suunnitelma